Rauttunselkä Silta-kahvilalta kuvattuna (Sääksmäki) |
Vuosi vierähti jälleen. Leipätyöni esimiehellä on tapana tuumata, että "Aika kuluu kuin siivilä", ja se pitää niin paikkansa. Vaikka kirjoitinkin jo osan vuoden 2017 tapahtumista FB-seinälleni Joulukirjeeseen, (jonka jaoin myös ryhmääni Ketomäen kirjat), niin ajattelinpa silti kerrata tähänasioita pienen kuvakollaasin muodossa.
Alkuvuonna tein itseasiassa kolmea työtä päällekäin, limittäin ja lomittain. Olin talousvastaavan töissä (olen edelleen), pidin kahvilaa Sääksmäen Voipaalassa ja kirjoitin kolmatta kirjaani. Kahvilan pitämisessä parasta antia olivat ihanat tapahtumat, joita järjestimme Voipaalan Pakari-rakennuksessa.
Ystävänpäivän kakkubufee |
Ystävänpäivänä järjestimme herrrrkullisen kakkubufeen.
Kaipaan kyllä kahvilan leivonnaisia, vaikka ne tuppasivatkin kertymään kroppaan ihan kivasti. Juuri mitään en olekaan sen jälkeen leiponut, kun kahvilan lopetimme. Järjestämme muuten edelleen pitoja tilauksesta, siskoni ja minä.
Meillä oli muutama kirjailijatapaaminen, joissa oli mahtavia lähiseudun kirjailijoita. Kiitos vielä kerran kaikille teille 💖, jotka tulitte vieraaksemme, Johanna, Solina, Tuula ja Heli - ihana runoimpron vetäjä.
Sen lisäksi oli historialuentoja...ihan huippuluennoitsijoita kertomassa Sääksmäen historiasta.
Mutta Pakari tosiaan jäi taaksemme, koska työtä oli liikaa. Olisin toki voinut keskittyä vain kahvilanpitämiseen, jos sillä yksinomaan voisi tienata elantonsa. Yhdellä pikku-kahvilalla se ei vielä kannattanut.
Kevättalvella kävin luennoimassa kirjoistani sekä historiasta ja sen elävöittämisestä Tampereella Työväenopisto Sampolan ryhmissä, kahteenkin otteeseen. Jollei leipätyö häiritsisi arkea, niin olisi mukava enemmänkin kiertää suullisena tarinankertojana.
Toukokuinen aamu Lujakalliossa |
Viinikan markkinoilta mentiin suoraan Taivaannaula ry:n toukojuhlaan. Taivis on meille (avokilleni ja minulle) tärkeä perinteiden elvytysreitti. Toukojuhla oli Tuomarlan tilalla Valkeakoskella.
Toukokuussa talkoiltiin monena viikonloppuna Lujakalliossa, keskiaikaseuramme maa-alueella. Ihan mieletöntä, että seuralamme on niin upea paikka, missä voi elävöittää historaa mielin määrin.
Kolikko, löytynyt Rapolan lähipelloilta. |
Keväällä sain häkellyttävän upean lahjan. Eräs kirjojeni lukija, jolla vielä viime vuosiin saakka oli kesäpaikka Rapolan linnavuoren alla, antoi minulle kolikon vuodelta 1890. Kolikko oli löytynyt kesäpaikan, vanhan torpan, pellosta. Sääli sitä, joka sen hukkasi, mutta kyllähän se mielikuvitustani ruokki. Kuka sen hukkasi? Miksi? Mihin oli niin kiire, ettei huomannut kolikon putoavan? Vai kävikö niin kuin ex-anoppini veljelle, joka 40-luvulla oli lähetetty ruokakauppaan ostamaan hiivaa. Poika oli tuolloin muistaakseni 8-vuotias. Poika tuli ja hiiva mukana, mutta kun äiti oli kysynyt, missä vaihtorahat? Oli poika kertoneensa ne pusikkoon, kun ei enää tarvinnut niitä.
Näkymä Tenholan linnavuorelta toukokuu 2017 |
Surukin kosketti meitä kevättalvella, kun toinen siskoistani lähti tuonelan virralle. Ikävähän häntä oli matkaan saatella, mutta epäilemättä ikävä vain omalta kannalta. Jotenkin Marke-siskoni vain väsyi ja aivan kuin olisi jo tahtonut lähteä.
Onneksi ehdin sanoa, että rakastan.
Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Eeva Kilpi
Linnavuori Lammilla |
Muutamilla 1918-vuoden sodan taistelupaikoillakin kävimme, koska jotenkin sormiani kutkuttaa kirjoittaa lasteni iso-isovanhempien rakkaustarinasta kirja. He rakastuivat vuonna 1918, kun eräitä punaisia vankeja kuljtettiin Rengosta Tervakoskelle... Mutta mutta... olen niin kriittinen taustojen todenpitävyyden kanssa, että tarina alkoi takkuilla. Koska en voi tietää, satoiko esim. 13.3.1918 lunta, räntää vai vettä tai satoiko ylipäätään, niin en sitten voi kirjoittaa lainkaan. Aivan kuin en voisi olla mainitsematta säätä. (Olen totisesti tunnelmakuvaaja...)
Pumba autoilee |
Toukokuussahan oli sekin retki, kun toisen ystävättäreni kanssa kävimme tutustumassa Taasianjoen (Tesjoki) rannalla ja Loviisassa, tutustumiskäynneillä aivan toisen tarinan tapahtumapaikkoihin.
Kävi nimittäin niin hassusti, että olin maaliskuussa Turun Yliopiston järjestämässä Rautakautta Yli Rajojen -seminaarissa, missä yhden luennoista piti Oulun Yliopiston tohtirikoulutettava Joni Karjalainen 😍. Joni kertoili omista kokeellisista raudantekoprojekteisaan (teen siitä oman blogin) ja kertoi jossain sivulauseessaan, kuinka jostain (muistin että Taasianjoen löytöpaikalta, mutten ole ihan satavarma) on löytynyt rautakuonan joukosta teränkatkelmia. Toisin sanoen takojallaan epäonnistuneita tuotoksia... Älkää syyttäkö Jonia, jos tuo em. ei ole totta, vaan syyttäkään joko huonoa muistiani, erinomaista väärinymmärryskykyäni tai vilkasta mielikuvitustani.
SIITÄ LÄHTIVÄT SORMENI LAULAMAAN
Tästä kuitenkin enemmän myöhemin
Näin meillä telttailalan, Eve ja Anna |
Kesän markkinoista jatkan nyt. Viinikan lisäksi olimme kesäkuussa Myrskylässä Kesän avajaisten Viikinkitorilla, Lappeenrannassa Buhurtin SM-kisojen yhteydessä ja Turun Keskiaikamarkkinoilla.
Heinäkuussa Pirkkalan Muinaismarkkinoilla ja Kouvolassa Wiipurintien markkinoilla sekä elokuussa Helsingin Keskiaikapäivässä ja
Hämeenlinnan Keskiaikafestivaaleilla. Neljäs elokuun viikonloppu kului Rapolan muinaisvalo-tapahtumassa.
Syyskuussa oli Voipaalan Vanhan Ajan Markkinat sekä Pukkisaaren muinaismarkkinat, ja lokuussa olimme vielä Birgitan markkinoilla Lempäälässä.
Häähumua |
Pirkkalan Muinaismarkkinoilla, Reipissä |
Juha Rapolan muinaistulien yön kokkina |
Muuta huonoa mainitakseni, onhan se ikävää, kun koti muuttuu vain pyykinpesupaikaksi. Ehkä mustalaiselämä (tarkoitan 1900-lukua vanhempaa romantisoitua käsitystä kiertelevistä mustalaisista) menisi, jollei arkisin pitäisi käydä töissä.
Parasta.. EHDOTTOMASTI parasta markkinoissa ovat muut mustalaissieluiset myyjäkumppanit. Vietimme taas aivan mahtavia hetkiä ja saimme uusia upeita ystäviä. Ihan pakko on mainita ihanat Inka ja Henri, joihin tutustuimme Lappeenrannassa ja jatkoimme tutustumista Hämeenlinnassa.
Pukkisaari, ystävättäen syntymäpäivät ja spontaania tulenpyöritystä |
Reginan ottaessa yhteyttä, että Puoli Seiskaan voisi tulla sama juttu, sanoin että se aihe alkaa olla jo loppuun kaluttu... Mutta että juuri sillä hetkellä opiskelin netistä raudan valmistamista järvimalmista. Tulin kai maininneeksi, että Joni Oulusta on sen alan asiantuntija, ja hänen oppejaan olen ammentanut sähköpostitse haastattelemalla. Regina järjesti itsensä ja kuvaajan Oulun Yli-Iihin Kierikkikeskukseen, missä kuvasimme raudan valmistusta sekä minua oppimassa sitä.
Ii-joki Kierikin voimalaitoksen padolta |
Kierikkikeskus on upea museo, Suomen oloissa ainutlaatuinen, koska esittelee alueen kivikautista historiaa. Kierikin alueella on tosiaan elänyt ihmisiä jo 7000-5000 vuotta sitten. Huikeaa kävellä samalla rannalla kuin he, ihan jää sanattomaksi... (sitä tunnetta ei voi ymmärtää kuin toinen historiaan hurahtanut heebo).
Myöhemmin syksyllä saimme kuulla, että Oulun kaupunki aikoo säästösyistä lopettaa Kierikkikeskuksen ylläpidon ja myydä rakennuksen. Suututtavaa... 😡
Työkalu, ja ansaittu tauko:Netflix ja Gran Hotel |
Syksy kului tiiviisti työpöydän ääressä.
Tarina raudan matkasta syntyi kuin syntyikin, mutta ei läheskään sellaisena kuin sen olin luonnostellut.
Tarinoillani on tapana elää omiaan ja hahmoseni tuppaavat olemaan liiankin itsellisiä, rautakin jumittui Nevajärvelle.
Pirkin ja Nevinan tarina on nyt kustantajan luettavana, ja mietin mitä seuraavaksi.