perjantai 21. huhtikuuta 2017

Elämän pyörteissä toinen kirja

Elämän pyörteissä toinen kirja

Tässä ja nyt

Näen ikkunastani hirsiseinäisen riviaitan ja vaalean pytingin, piha-aukion takana kulkee Voipaalan kylätie, ja sen toisella puolella maiseman rajaa Kemmolan punainen tupa. Istun Voipaalan Pakarin päätyhuoneessa ja ihailen auringossa kylpevää maisemaa. Ilman tiellä silloin tällöin vilahtavia autoja ja sen reunassa katulampusta katulamppuun juoksevia sähkölankoja, voisin luulla olevani 1800-luvulla.

Perustimme osuuskunnan ja vuokrasimme Pakarin Valkeakosken kaupungilta. Pakari, riviaitta ja sen päässä oleva pariasunto sekä Majurskan pytinki kuuluvat Voipaalan kartanomiljööseen. Sen jugend-henkisessä päärakennuksessa toimii Voipaalan Taidekeskus vaihtuvine taidenäyttelyineen. Kartanon puisto, pihamiljöö ja navetan takana nouseva Rapolanvuori ovat minulle rakkaita, täällä sielu lepää.

Osuuskuntamme nimi on Elonjuuri, sillä halusimme nimen kuvaavan juurevaa eloa. Toimintamme on maanläheistä, maaseutua tukevaa ja yhteisöllistä. Avasin osuuskunnan suojissa kahvilan ja pienen käsityöpuodin.

Samaan aikaan sain loistoduunipaikan talousvastaavana, enkä uskaltanut sitä ohittaa. Pienen kahvilan pyörittäminen osittaisellakaan palkanmaksurasitteella ei tietenkään kannattanut, joten kevään korvalla annoin mahdollisuuden toiselle kahvilayrittäjälle ja keskityin puotiin.

Yhäkin samaan aikaan, viime syksynä, julkaistiin toinen kirjani Kadonnut kuningas. Se on itsenäinen jatko-osa Hämeen Urolle. Yhden mäen (Rapolan) tapahtumista yhbden miehen (fiktiivisen Uron) elinaikana ei mielikuvituksekaani saanut irti mitään,  mitä en olisi keksinyt jo ensimmäiseen osaan. Sen vuoksi piti minun kuljettaa Uroa kauemmas kotikonnuilta.  Toisen osan tarina on ehkä seikkailullisempi sekä erähenkisempi kuin ensimmäisen, sotaisakin mutta silti romantiikkaa unohtamatta.

Nyt on kevät ja olen pakotettu keskittymään tilinpäätöksiin.

Sekä kirjoittamiseen 💕