lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hämeen URO Bookcover

 

Bookcover


Haaveeni on toteutunut. Kirjailija Ketomäki ei ole enää utopiaa. Kirjailija Ketomäen kustantaja on Bookcover.


Kun kesällä 2014 annoin sormilleni luvan laulaa, en heti uskonut pääseväni näin pitkälle. Kunhan kirjoitin, ja hetken päästä luin hämmästyneenä, mitä oikein olin kirjoittanut. Usko Uron tarinaan syntyi vasta syksyn aikana, kun koelukijat kilvan kehuivat tarinaa - sekä tekstiä, jota itse pidin naivina ja kielioppivirheitä vilisevänä. Uskoni tekstiin, sen jouheuteen ja oikeaoppisuuteen syntyi vasta tämän vuoden puolella. Ja koska kukaan ei ole täydellinen - niin tuskin minäkään, joten tuskin tekstikään. Siitäkään huolimatta, että kirjoittaja on yksi pahimman luokan pilkunkoijaajista. (Opin sensuroitujen kansanrunojen illassa, mitä tuo koijaaminen on oiken alunperin tarkoittanut!)

Lähetin käsikirjoituksen kustantajille 10.4. henkisesti hyvin valmistautuneena alkavaan puolen vuoden odotukseen, josta niin monilla sivustoilla netissä kerrottiin. Lähes jokaisen kustantamon sivuilla sanotaan, että vastausaika käsikirjoituksen lähettäneille on noin puolivuotta, eikä palautetta anneta. Kun kustantamojen nettisivuja lukee käsikirjoitusten lähettämisen osilta, niin mieleen tulee väistämättä, että ohjeiden tarkoitus on ainoastaan lannistaa käsikirjoituksen lähettäjän itseluottamus.

Puolen vuoden odotusaikani päättyi yllättäen jo viisi päivää käsikirjoituksen lähettämisen jälkeen. Silloin sain ehkä rakkauskirjeitäkin kauniimman sähköpostin. Uro oli taistellut tiensä kustantajan sydämeen. (On juuri kirjailijan vapautta käyttää ylisanoja ja liioitella?)  Ja eilen, perjantaina 24.4.2015 oli historiallinen H-hetki, kun allekirjoitimme kustannussopimuksen. Itse asiassa kaksi sopimusta, sillä Uron toinen osa tähdätään jo joulumarkkinoille. Uskon sormieni laulavan tarinan hyvinkin isäinpäiväksi, vaikka sopimuspaperiin en uskaltanut sitoa dead linea niin lähelle. Isäinpäivä on kuitenkin tavoitteeni, ja kuukausina se on suunnilleen sama, joka kului Uron ykkösosan kirjoittamiseen (jollei korjausaikaa oteta mukaan).  Osaisinko nyt jo kirjoittaa niin, etten tarvitsisi kolmen kuukauden korjausrumbaa?

Olen enemmän kuin tyytyväinen sopimukseemme. Hyvien prosenttien lisäksi parasta on, että saan myydä ja markkinoida kirjojani itse. Kuvaamme mainosvideon, ja tulen myymään kirjaa ainakin kesäkuussa Turun Vanhalla Suurtorilla, elokuussa Hämeen Linnan kupeessa ja syyskuussa Pukkisaaressa. Kirjaa saa edelleen ostaa Mesenaatista, missä on käynnissä yhteisörahoitushanke nimenomaan mainosvideon kuvauksiin ym. markkinointiponnistuksiin tarvittavan maallisen mammonan keräykseen.

Minulle erittäin tärkeä asia, johon en itse voi mitenkään vaikuttaa, mutta joka toteutui onnen kantamoisen kautta, on että kirjoihini tulee teksti:
Painettu Suomessa
Bookcoverilla nimittäin on oma painotalo Kurikassa. Arvostan suomalaista työtä ja olen iloinen, että Uro työllistää suomalaisia tekijöitä sitäkin kautta. (Luin viimeksi Vasemmistoliiton kansanedustajan Anna Kontulan kirjan Kirjeitä oikealle, joka yllätys-yllätys oli painettu Riikassa...)

Hämeen Uro - Perintö julkaistaan siis toukokuun aikana, joten kun nyt ostat kirjan etukäteen Mesenaatissa, saat sen viimeistään kesäkuussa käteesi. Ja samalla rahoitat loistavan mainospätkän kuvaamista. Mesenaatissa keräämämme varat menevät videossa esiintyville historianelävöittämisyhdistyksille, nuorelle ammattikuvaajalle, kotimaiselle fantasiamusiikin säveltäjälle sekä nuorelle graafikolle. 

Tukekaa kotimaisia tekiöjitä ja osallistukaa rahoitukseen:



Viitaten aikaisempaan blogiini, tulin hankkineeksi arvan. Arpani sattui olemaan sellainen, joka osallistuu arvontaan. Arvonnan lopputulos ratkeaa, kun tästä alkava uusi työ on tuottanut tulosta. Nimittäin myyntityö. 

Ystävät, lukijat, jakakaa blogiani!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hämeen URO Sininen hetki

 

Sininen hetki 


Kevään ensimmäinen lämmin päivä, joten kiirehdimme töiden jälkeen viettämään kiireettömän hetken Rapolan kalmistoissa. Hetkestä tuli oikeastaan sininen, paikoitellen vihreä. Jaan tunnelmia kuvina teillekin. 

Rautakaudella vesi on todennäköisesti lainehtinut vasemmalla olevalla pellollakin.
Taustalla Vanajaveden Rauttunselkä ja Salon saari
Tämä on se kohta, jossa viime kesänä kävellessäni 
aloin tuntea pakonomaista tarvetta 
kirjoittaa


Tie herättää aina halun kulkea, katsoa mitä mutkan takana on.
Tie vie vanhasta uuteen. Tiellä kulkijalla on vapaus valita suunta



 Valkoisia sinivuokkoja
Mikään ei ole täydellistä, ja luonto on siitä täydellinen esimerkki


Yksi monista röykkiöhaudoista
Näitä röykkiöitä katsellessa alkaa oudosti soida päässä:
"Kumpujen kätköistä, mullasta maan, isät katsovat poikiaan" 


 Ei sinänsä liity mitenkään muinaisaikaan, mutta tämän yhden Rapolan kartanon
naapurin piha on keväällä näkemisen arvoinen.
Skillatalo


Kevät 
Lapseni ovat kieltäneet minua käyttämästä sanaa Vihertää,
koska kuulemma hoen sitä huhtikuusta juhannukseen saakka

  Eväitä sielulinnuille
Näistä kuvistä puuttuu ääni
Konsertti oli jo ihan mahtava, vaikka puolet vielä vahvuudesta uupuukin

 Itseasiassa kävin pyytämässä siunausta huomiselle Espoon reissulleni


Polku
Kai siinä on sama viehätys kuin tiessäkin
Tämä polku oli tänään erityisen kauniilla tuulella. 


Uusi ja vanha kulkuväylä.
(kuvaa käsitelty lisäämällä värikylläisyyttä)
Ennen vesi yhdisti, nyt se erottaa,
ja tarvitaan tie järven kiertämiseen.
Kiittää pitää niitä 60-lukulaisia, jotka nostivat kansanliikkeen, 
kun tuo kolmostie oli alunperin suunniteltu vedettäväksi suoraan harjun läpi,
suuren sorasaaliin toivossa.
Että niin - vaikka se on ruma tuossa, niin parempi tuossa kuin 
harjua rikkomassa. 

Mörrimöykyn pesä
Ja oikein portipieli kukkapuskalla koristeltu 


Polttokenttäkalmistoa


 Tämän kuvna vuoksi manitsin aikaisemmassa kuvassa käsitelleeni sitä.
Kun tätä nimittäin en ole lainkaan käsitellyt, vaikka värit ovat näin mahtavat.
Vanha Nikon jaksaa vielä rulettaa, jos käyttäjä jaksaa säätää suljinta.
Säälle tietty kymmenen pistettä hyvästä avustamisesta.

Pakollinen pötkähdys

  "WUT? Miksei juna liiku?"

"WUT? Ei mitään kiirettä..."

Parhaassa seurassa

Voin muuten kertoa, että valokuvaaminen Hämeen vilkkain Jack Russel terrieri flexin päässä voi käydä hermoille. Tuli taas ennätysmäärä tärähtäneitä kuvia. Tai kuvia, jotka olisivat muuten niin kauniita ja onnistuneita, mutta kun niissä on keskellä otosta aina oltava koiran perse... 

Vähän niinkuin tässä 
Siis, muuten niin täydellinen otos, mutta kun tuon terrierin pitää ängetä joka kuvaan 



Lisäys 22.4:  Niin moni on kysynyt, mitä viimeisessä kuvassa oikein on meneillään, että lisään selityksen:

Yrittää kuvata sinivuokkoja...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Uron kuulumisia

Jaan teille runon Kuningas Olof Haraldsonin saagasta. Olof syntyi 995 ja lähti merille 12-vuotiaana (nykyisen Englannin ja Ranskan alueelle "tutkimusretkelle"). Hänet tunnustettiin Norjan (siis silloisen Norjan) kuninkaaksi vuonna 1007. Saaga on osa Ynglinga-saagaa.


Thy ship from shore to shore,
With many a well-plied oar,
Across the Baltic foam is dancing.
Shields, and spears, and helms glancing!
Hoist high the swelling sail
To catch the freshening gale!
There's food for the raven-flight

Where thy sail-winged ship shall light;
Thy landing-tread
The people dread;
And the wolf howls for a feast
On the shore-side in the east.

Vapaa suomennokseni ilman loppusoinnutusta:
Purtesi rannalta rannalle
voimin monen hyvin toimivan airon
poikki Baltianmeren vaahtopäiden tanssii
kilvet, ja keihäät, ja kypärät hohtaa!

Nosta korkealle pullistunut purje
saavuttaaksesi/ehtiäksesi virkistävään taistoon!
Ruokaa on korpin lentoon (korpin lennon ajaksi/matkaksi)
missä purjesiipinen laivasi loistaa;
Sinun maihin astumisesi -
ihmisten pelko.
Ja susi ulvoo juhlaa
maalla/rannalla idässä

En tiedä, kuka tuon version on kääntänyt norjasta englanniksi, mutta loppusoinnutus siinä on mielestäni kaunis. Netistä löytämäni pdf sisälsti myös kivoja kirjoitusvirheitä... Esim. "well-plied car". Ihmettelin hetken, että mistähän vaunuista runoilija mahtaa puhua. Sitten aloin etsiä loppusointua shore-sanalle, ja keksin tuon oar-sanan.

Olen jälleen saagojen kimpussa, koska hahmottelen Uron toista osaa. Runko alkaa olla valmiina. Tällä kertaa toimin täysin päinvastoin kuin ykkösosan kanssa, jota ei tehty minkään suunnitelman mukaan. Ja jos jonkin suunnitelman teinkin, niin Uro paiskasi sen mäelle ja keksi omat kepposensa. Ensimmäinen tarinahan Urosta alkoi niin, että sormille tuli pakottava tarve kirjoittaa, ja annoin niiden suoltaa sanansa paperille. Sen jälkeen tuijotin näyttöä ja kysyin. "WUT? Mitä tossa lukee?" Nyt kakkososasta siis on olemassa suunnitelma. Runko.

Uron saagan toisen osan työnimi on 'Hämeen Uro - Yksin'. Siitäkin huolimatta, että murto-osan kirjan tapahtumista Uro loppujen lopuksi on yksin. Ensimmäisessä osassa Uro niin monesti kaipasi yksinäisyyttä, nyt hän tulee sitä saamaan - ihan tarpeekseen. Aloitin tarinan kirjoittamisen vaikeimmasta kohdasta: miten Uro joutuu jäämään yksin, korpeen eksyksiin, kun hänellä on aina 12 henkivartijaa ja useimmiten sotureitakin kymmenittäin mukanaan? Mitä voisi tapahtua, että se olisi kylliksi uskottavaa? Viikon ajan heittelimme avokin kanssa ehdotuksia, ja lopulta uskottava juonikuvio löytyi.

Ai, miten ne saagat tähän liittyy? Ei mitenkään, nehän ovat kaikki liian uusia sekä kirjoitettujen tekstien että tarinoiden sijoittumisien kannalta. Niiden avulla pääsen vireeseen, heroistiseen moodiin. To catch the freshening gale!  -mielentilaan.
 
Uron ykkösosalle kuuluu parempaa kuin hyvää. Mutta uskallan kertoa siitä enemmän vasta seuraavassa blogitekstissäni. Mikään kun nykypäivänä ei aina välttämättä ole sitä mitä lupaa. Sen sijaan voin lyhyesti kertoa teille Tupa ryskyi, parret paukkui - runoillasta, missä olimme tiistaina. Kolme ihastuttvaa ihmistä esitti runoja siitä ja sen kesävyydestä.



Näytteet siisteimmästä päästä:

Jos minun kaluni poikki menee,
niin toinen kasvaa sijaan.
Pistän flikkai jakka väliin,
niin paranee niin pian.
(Nousiainen F. Leivo 1936)

Älä vittuu vituks kutsu.
Kutsu kultarenkahaksi,
sano saksansormuseksi,
hoppuu hopiasuuksi.
(Käkisalmi S. Paulaharju 1909)




sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Aurinkoisen ulkoilupäivän sisäily oli antoisaa

Olimme eilen Pirkan maan alla -seminaarissa Vapriikin museokeskuksessa. Aivan mahtavaa, että Vapriikissa järjestetään näitä ilmaisia seminaareja, päivä oli nautinnollinen.



Yksi seminaarin luennoitsijoista oli PhD Suzie Thomas, aiheenaan From Treasure Hunting to Community Archaeology, eli Aarteen metsästyksestä yhteisöarkeologiaan. Eli Englannissa (huom. ei kaikkialla Britanniassa) on suuri joukko historianharrastajia, jotka tekevät talkoilla työtä, jota Suomessa tekevät vain arkeologit. Siellä on metallinpaljastajaharrastajat sekä muut historiasta ja arkeologiasta kiinnostuneet valjastettu viranomaisten taholta hyötykäyttöön. Olisiko tämä Suomessakin toimiva menetelmä sen sijaan, että nyt on kaksi vastakkain uhittelevaa puolta: Ammattilaiset ja harrastajat? Ammattilaiset sanovat, että harrastajat (aarteen metsästäjät) pilaavat löydöt. Harrastajat sanovat, että byrokratia ja Museoviraston kielteisyys pilaavat heidän mielenkiintoisen harrastuksensa.


Suzien näyttämä hauska video Etsijöistä




Itse asiassa "metallinpaljastinmiehien" harrastuksen pilaa Museoviraston jatkuvasti vähenevät varat, joilla se voisi tutkia, pelastaa, konservoida ja dokumentoida kaikki harrastajien löydöt. English Heritage (paikallinen museoviranomainen) saa korvamerkittyä Lottery-rahaa. Kun Lottery-rahaa alettiin korvamerkitä englantilaisen historian pelastamiseen, lottoaminen moninkertaistui ja Suzien mukaan toiminta saa rahaa enemmän kuin käyttökohteita keksitään. Etenkin kun Community Archaeologyn kautta osa työvoimasta on ilmaista. Yhteisöarkeologiaprojektien tiimoilla esim. koululaiset ja eläkeläiset voivat osallistua AMMATTILAISEN VALVONASSA kohteiden etsintään, kaivauksiin, konservointiin ym. Tai perintökohteiden ympäristötalkoisiin.



Jos minulla olisi vaikutusvaltaa, tähän pyrkisin. Pitänee kysyä eduskuntavaali- ehdokkaani mielipidettä tähänkin.

Seminaarin muita anteja oli Janakkalan Miekkamiehen kuulumiset. Erikoista Janakkalan löydössä oli se, että 1300 -luvulla eläneen miekkamiehen päällä olevasta maa-aineksesta löytyi rautakautisia esineitä, esim. rautakautinen miekka ja poltettuja kiviä. On oletettavaa, että kristityn miekkamiehen hautaan on syystä tai toisesta tuotu maa-ainesta vanhasta kalmistosta. Mielikuvitukseni sanoo, että mies ei ollut aivan varma kristinuskosta, ja halusi vielä yhdistää itsensä esi-isiinsä kalmistomaan kautta. Tai jos hän ei sitä ehtinyt eläessään toivoa, ehkä sen teki hänen omaisensa. Miekkamiehen 1300-luvun miekka on poikkeuksellisen pitkä (120cm). Miekoista on valmistumassa replicat Mcdonnel Armouriesin toimesta.




Janakkalan miekkamiehestä on valmistumassa myös dokumentti, toinen tuotanokausi Dragon Productionsin sarjasta Medieval Dead. Tästä löydätte trailereita Youtubessa, mutta varokaa ACDC -invaasiota (trailereissa ei puhuta mitään). Simo Vanhatalo kertoi dokumentin tekijän Jeremy Freesonin rakastavan ACDC:tä God dam it, olisi pitänyt esitellä hänelle suomalaista heviä. Turisas peliin!

Viimeinen luennoitsija vei sydämeni, haluaisin varastaa palan hänen aivoistaan. Sen, josta hän pystyi pitämään miniluennon aiheesta kuin aiheesta, jota yleisö kysyi. Tutkija Sami Raninen kertoi Pirkkalan Tursiannotkon löydöistä sekä Tampereen kaupunkialueen invetoinnista.


 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

9.4. keväinen suomen kielen päivä




Tänään on Mikael Agricolan kuolinpäivä ja Elias Lönnrotin syntymäpäivä. Aivan loistava päivä juhlia ja liputtaa suomen kieltä. Voisin leikkiä vaikka koko päivän kielellä ja sen kukkasilla tai ihmetellä suomen kielen poikkeuksia ja murrevivahteita.

Mutta kerron teille vain pari juttua omasta suomen kielellä kirjoittamisestani. Tällä hetkellä oikoluen Uron viimeistä lukua, ja olen kiitollinen itselleni, että olen malttanut lukea tekeleeni sanasta sanaan läpi. Alkuvaiheen kieleni oli kankeaa, sisältäen liikaa persoonapronomineja, vaikka suomen kielessä usein verbin taivutusmuoto kertoo tekijän. "Me lähdimme..." kuulostaa paljon kauniimmalta: "Lähdimme..." Olen korjannut lauserakenteita. Lyhentänyt lauseita. Yrittänyt yksinkertaistaa. En kuitenkaan ole lakannut käyttämästä lauseenvastikkeita, vaikka niiden sanotaankin monimutkaistavan kieltä ja vaikkeuttavan lukekmista. Omasta mielestäni yksikertaisempaa on sanoa: "Herättyäni lähdin.." kuin : "Kun heräsin, niin lähdin..." Toisten kirjoituksissa on alkanut pistää silmääni "artikkeleiden" kylväminen substaantivien eteen. "Hiihdimme jään yli. Se jää oli pettävää..." Eikö riitä, että sanoisi: "Hiihdimme jään yli. Jää oli pettävää.."?

Pikku mauste: Luin teksistäni sanan AAMUÖINEN. Koska Ö sanan keskellä näytti aivan oudolta, väärään paikakan eksyneeltä, korjasin sen pois. Sanasta tuli yhden kirjaimen poistamisella AAMUINEN. Vasta kun luin korjatun version, ymmärsin mitä oli alunperin tarkoittanut aamuöisellä. Ööllä olikin tärkeä tehtävä sanassa.

Mikä tekee suomen kielestä nin rikkaan ja vivahteikkaan? Perussanasto on moniin indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna jopa suppea, mutta uusien sanojen johtaminen olemassaolevista (eli 
neologisointi) on luontevaa. Sanotaan, että Indoeurooppalaisissa kielissä se on vaikeaa, uralilaisissa helppoa. Omassa kirjoittamisessakin tuo tulee esille. Tarinani henkilöt kun puhuvat nykysuomea rautakausittain, koska en osaa kirjoittaa muinaisuomea, eikä monikaan teistä osaisi sitä lukea, niin joillekin ilmöille on muodostunut oma ilmaisunsa, jonka olen jättänyt pysyväksi termiksi tekstiini. Esimerkiksi rakastelua Uro nimittää naisenlämmöiksi.

Jaan iloksenne kuitenkin netissä ja facessakin kulkevav tarinan siitä, kuinka suomen kielessä substantiivia taivutetaan:

 WUT ??

English: A dog, how you say?
Swedish: What?
English: The dog
Swedish: En hund, hunden
Swedish: Två hundar, hundarna
German: ?
English: No, go away
Swedish: No one invited you
German: Der Hund
English: I said go away
German: Ein Hund, zwei Hunde
Swedish: Stop it
German: Den Hund, einen Hund, dem Hund, einem Hund, des Hundes, eines Hundes, den Hunden, der Hunden
Finnish: Whats up?
English: No
Swedish: No-no
German: No! Go away
Finnish: Koira, koiran, koiraa, koiran again, koirassa, koirasta, koiraan, koiralla, koiralta, koiralle, koirana, koiraksi, koiratta, koirineen, koirin…
Swedish: Go away
Finnish: Aaaand...
(wait a second, I just breathe) koirasi, koirani, koiransa, koiramme, koiranne, koiraani, koiraasi, koiraansa, koiraamme, koiraanne, koirassani, koirassasi, koirassansa, koirassamme, koirassanne, koirastani, koirastasi, koirastansa, koirastamme, koirastanne, koirallani, koirallasi, koirallansa, koirallamme, koirallanne, koiranani, koiranasi, koiranansa, koiranamme, koirananne, koirakseni, koiraksesi, koiraksensa, koiraksemme, koiraksenne, koirattani, koirattasi, koirattansa, koirattamme, koirattanne, koirineni, koirinesi, koirinensa, koirinemme, koirinenne
English: what?
German: was? warum?
Swedish: oomm… let’s go away…
Finnish: Wait! then there’s: koirakaan, koirankaan, koiraakaan, koirassakaan, koirastakaan, koiraankaan, koirallakaan, koiraltakaan, koirallekaan, koiranakaan, koiraksikaan, koirattakaan, koirineenkaan, koirinkaan, koirako, koiranko, koiraako, koirassako, koirastako, koiraanko, koirallako, koiraltako, koiralleko, koiranako, koiraksiko, koirattako, koirineenko, koirinko, koirasikaan, koiranikaan, koiransakaan, koirammekaan, koirannekaan, koiraanikaan, koiraasikaan, koiraansakaan, koiraammekaan, koiraannekaan, koirassanikaan, koirassasikaan, koirassansakaan, koirassammekaan, koirassannekaan, koirastanikaan, koirastasikaan, koirastansakaan, koirastammekaan, koirastannekaan, koirallanikaan, koirallasikaan, koirallansakaan, koirallammekaan, koirallannekaan, koirananikaan, koiranasikaan, koiranansakaan, koiranammekaan, koiranannekaan, koiraksenikaan, koiraksesikaan, koiraksensakaan, koiraksemmekaan, koiraksennekaan, koirattanikaan, koirattasikaan, koirattansakaan, koirattammekaan, koirattannekaan, koirinenikaan, koirinesikaan, koirinensakaan, koirinemmekaan, koirinennekaan, koirasiko, koiraniko, koiransako, koirammeko, koiranneko, koiraaniko, koiraasiko, koiraansako, koiraammeko, koiraanneko, koirassaniko, koirassasiko, koirassansako, koirassammeko, koirassanneko, koirastaniko, koirastasiko, koirastansako, koirastammeko, koirastanneko, koirallaniko, koirallasiko, koirallansako, koirallammeko, koirallanneko, koirananiko, koiranasiko, koiranansako, koiranammeko, koirananneko, koirakseniko, koiraksesiko, koiraksensako, koiraksemmeko, koiraksenneko, koirattaniko, koirattasiko, koirattansako, koirattammeko, koirattanneko, koirineniko, koirinesiko, koirinensako, koirinemmeko, koirinenneko, koirasikaanko, koiranikaanko, koiransakaanko, koirammekaanko, koirannekaanko, koiraanikaanko, koiraasikaanko, koiraansakaanko, koiraammekaanko, koiraannekaanko, koirassanikaanko, koirassasikaanko, koirassansakaanko, koirassammekaanko, koirassannekaanko, koirastanikaanko, koirastasikaanko, koirastansakaanko, koirastammekaanko, koirastannekaanko, koirallanikaanko, koirallasikaanko, koirallansakaanko, koirallammekaanko, koirallannekaanko, koirananikaanko, koiranasikaanko, koiranansakaanko, koiranammekaanko, koiranannekaanko, koiraksenikaanko, koiraksesikaanko, koiraksensakaanko, koiraksemmekaanko, koiraksennekaanko, koirattanikaanko, koirattasikaanko, koirattansakaanko, koirattammekaanko, koirattannekaanko, koirinenikaanko, koirinesikaanko, koirinensakaanko, koirinemmekaanko, koirinennekaanko, koirasikokaan, koiranikokaan, koiransakokaan, koirammekokaan, koirannekokaan, koiraanikokaan, koiraasikokaan, koiraansakokaan, koiraammekokaan, koiraannekokaan, koirassanikokaan, koirassasikokaan, koirassansakokaan, koirassammekokaan, koirassannekokaan, koirastanikokaan, koirastasikokaan, koirastansakokaan, koirastammekokaan, koirastannekokaan, koirallanikokaan, koirallasikokaan, koirallansakokaan, koirallammekokaan, koirallannekokaan, koirananikokaan, koiranasikokaan, koiranansakokaan, koiranammekokaan, koiranannekokaan, koiraksenikokaan, koiraksesikokaan, koiraksensakokaan, koiraksemmekokaan, koiraksennekokaan, koirattanikokaan, koirattasikokaan, koirattansakokaan, koirattammekokaan, koirattannekokaan, koirinenikokaan, koirinesikokaan, koirinensakokaan, koirinemmekokaan, koirinennekokaan
English: Okay, now you're just making things up!
Finnish: Noup. And now the plural forms...
German: (hands on ears) I won’t listen, I won’t listen…



Ja vielä tarina Juha Kankkusesta. Jonkin Jyväskylän Suurajojen huoltoauolla ralliradion toimittaja kysäisi Kankkusen kotipaikkakunnan paikallissijamuodon taivutussasua: "Onko sillä merkitystä, sanotaanko Laukaassa vai Laukaalla?" Kankkunen vastasi empimättä: "Onhan sen nyt eri asia toimittajankin olla kusella tai kusessa..."