Kun kirjoittaminen ei oikein ole ottanut sujuakseen, olen
opiskellut. Voisin sanoa, että ns. omaehtoisia opintoja verkossa. Toisin sanoen
olen perehtynyt tyylilajeihin, ideoihin, juoniin, kaariin, henkilöhahmoihin,
haasteisiin, kliimakseihin ja ties mihin. Kerron teille nyt, mitä olen oppinut
seikkailuromaanin kirjoittamisesta.
Juoni
Jo luetteloja siitä, kuinka monia erilaisia juonityyppejä
seikkailuromaaneissa voi olla, on kymmenkunta. Kun tutustuin luetteloihin,
huomasin että eniten käytetty juoni koostuu seuraavista seikoista: Monta
ihmistä yrittää saada yhden tietyn asian (tai ehtiä tiettyyn paikkaan) tiukassa
aikarajassa. Päähenkilö on ensin haluton osallistumaan, kunnes menettää jotain (esim.
läheisen tai oman maansa), kasvattaa kiukun ja kehittyy sankariksi (joskus
supervoimilla). Hän voittaa täpärästi (joskus yliluonnollisen) vastustajan ja
saa sen, mitä alussa kaikki tavoittelivat. Hyvään juoneen liittyy aina lopussa
häämöttävä palkkio.
1. Ihminen vs. luonto
2. Ihminen vs. toinen ihminen
3. Ihminen vastaan ympäristö/yhteiskunta
4. Ihminen vs. teknologia
5. Ihminen vs. yliluonnollinen
6. Ihminen itseään vastaan
7. Ihminen vs. jumala/uskonto
Ronald B. Tobias opettaa kaksikymmentä juonielementtiä
suunnilleen näin: Matka, Etsintä, Löytäminen, Päämäärä, Pelastaminen, Pako,
Kosto, Taistelu, Hyvyys, Pahuus, Alakynnessä oleminen, Kiusaus, Yliluonnollisuus,
Muutos, Kypsyminen/kasvutarina, Rakkaus, Kielletty rakkaus, Uhrautuminen,
Rikastuminen, Menetys.
Juoni voi rakentua myös näin. ONNELLINEN LOPPU: Alussa
annetaan lukijan ymmärtää, että päähenkilön motiivi ja päämäärä on paha, mutta
matkan varrella avarretaan lukijaa, että joskus paha johtaa hyvään. ONNETON
LOPPU: Alussa annetaan lukijan ymmärtää, että päähenkilö on läpeensä hyvä, ja
matkan varrella muserretaan sankarinviitta ja lopuksi todetaan, että hyvyys ei
aina johda voittoon ja paha ei aina saa palkkaansa.
Kliimaksi
Onnellista tai onnetonta loppua pitää pohtia myös silloin, kun miettii tarinansa päämäärää. Mitä kohti tekstin henkilöt pyrkivät - ja saavuttavatko he sen. Päämääriä ovat yleisimmin Aarre, Onni (seesteisyys), Rikkaus, Rakkaus, Viisaus, Valta, Sovinto, Kuuluisuus, Sota, Prinsessa ja puoli valtakuntaa.
Teema
Ennen juonta pitäisi olla olemassa teema. Miksi tarina ylipäätään on kertomisen arvoinen? Pitänee Uron kohdalla myöntää, että ykkösosa vain tuli sormistani ilman, että olisin suunnitellut mitään. Mutta nyt jälkeen päin on helppo todeta, että sen teema on kirjallisuudessa neljänneksi eniten käytetty, kohtalaisen kulunut siis.
Maailmanhistorian käytetyimpiä teemoja seikkailutarinoissa ovat:
- Vaikeasti saavutettu rakkaus
- Yhteisön (suvun, kylän, maailman) tuhoutuminen
- Verikosto
- Ryysyistä rikkauksiin
- Kapina hallitsevaa valtaa vastaan (paha voima, jumala, kuningas, esimies)
- Rakastavaisten uhrautuminen (toistensa vuoksi)
- Suvun koukeroiset ongelmat
- Matka
Kuvitus ennen toimintaa
Jotta fiktiivinen romaani olisi onnistunut, kirjoittajan
täytyy nähdä kuvina maailma, johon kehittää seikkailunsa. Juoni, kaari ja
rakenne tulevat vasta kuvien jälkeen, ja niiden täytyy olla myös kuviin hyvin istuvia,
jotta uskottavuus säilyy. Fantasiaseikkailua kirjoittavan on tiedettävä, mikä
hänen luomassa fantasiamaailmassaan on sallittua, luonnollista, paheksuttavaa,
rankaistavaa, mitä ihmiset siellä pelkäävät, mikä heitä ajaa elämässään
eteenpäin, ja pysyttävä uskollisena näille seikoille alusta loppuun saakka.
Kaari
Tarinan kaari on yleisimmin yhden aallon mittainen: alkulämmittely, hurja toiminta, laskeutuminen. Joku tarina pysyy henkeäsalpaavasti aallon harjalla kokoajan, kun joissain on monta aaltoa nousuineen ja laskuineen. Suuri tapahtuma voi olla tarinan alussa (murhamysteeri, jota selvitellään tarinan ajan) tai lopussa (päämäärä, johon tarinan ajan on pyritty.) Kaaria voi olla pari päällekäinkin, mutta jos ensimmäinen kaari päättyy, kun toinen alkaa, kannattaa meittiä, pitäisikö kirjoittaa kaksi erillistä tarinaa.
Nykylukijaa pidetään yleisten käsitysten mukaan
lyhytjännitteisempänä kuin entisaikaan. Sen vuoksi sanotaan, että nykyään joka neljännellä
sivulla täytyy olla kiivasta toimintaa. Tapahtuma, joka kytkee lukijan harhateille
karkailevat ajatukset takaisin juoneen, päähenkilöön tai pääviholliseen.
Sen vuoksi myös kirjan jokaisen luvun pitäisi sisältää kaari pienoiskoossa.
Esim. ongelma - selvittely - ratkaisu, tai kohtaaminen - yhteinen toiminta - eroaminen,
tai lähtö - matka - perille saapuminen.
Kombinaatio
Yllä olevista pitäisi sitten koota tarina. Helppoa kuin heinänteko?
Paljon fantasiatarinoita kirjoittava Michael Moorcock kertoo,
että hänellä on mielessään lokeroita, joissa yhdessä on teemoja, toisessa mielen maisemia,
kolmannessa on henkilöitä, neljännessä juonia, jne. Kun hän alkaa kirjoittaa
uutta tarinaa, hän valitsee jokaisesta lokerosta jotain, kohtalaisen
sattumanvaraisesti. Hyvä tietää. Tarkoitan siinä vaiheessa, kun kirjoittamiseni
on niin tuottoisaa, että tarinoita tulisi liukuhihnalta.
Nyt pitäisi saada ulos vain yksi tarina, jonka teema on
matka, juoni koostuu tappiosta ja voitosta, ja jonka kliimaksi on …
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti