Esinelöytö: Luinen lusikka, kuva: Teemu Tiainen |
Huhtikuussa olimme Pirkan maan alla -seminaarissa Tampereen
Museokeskuksella, ja kirjoitinkin siitä tänne blogiini lyhyesti. Silloin
mainitsin vain ohimennen, että viimeinen luennoitsija oli tutkija Sami Raninen,
joka puhui hyvin elävästi Pirkkalan Tursiannotkon kaivauksista.
Kun Pirkkalan Tursiannotkosta on nyt alettu puhua
laajemminkin, niin kirjoitanpa siitä minäkin. Mainitaanhan Pirkka eräänlaisena
hallintoyksikkönä myös Uron tarinassa. Tarinan taustoja tutkiessani törmäsin tähän
Tursiannotkoon ja arkeologien ensimmäisiin kaivaustuloksiin, joiden pohjalta
oli alettu muodostaa käsitystä, että keskiaikaisen kyläpohjan alla on
rautakautisia talonpohjia. Sen vuoksi Uron tarinassa Pirkan kuningas on nimeltään
Tursia, joka on täysin mielikuvitukseni tuotetta. Pirkkkalaiskuningas Tursia on pelätty mies, sotaisa ja arvaamaton. Olen antanut eräiden
"yleisten", vasta keskiaikaan sijoittuvien historiallisten mainintojen
vaikuttaa mielikuvitukseeni. Kuten jostain kirjasta lukemani maininta, että
pirkkalaiset olisivat olleet hämäläisten sotavasara. (Harmi, etten muista
lähdettä tarkemmin, mutta se oli todennäköisesti joku paikallishistorian kirja.)
Vaikka 750-luvulle sijoittuvassa tarinassani olen kutsunut nyk.
Tampereen alueita Pirkaksi, en todellisuudessa usko, että seutu olisi ollut
Pirkka vielä rauta-ajalla, vaan todennäköisesti aluetta on kutsuttu jollakin
muulla nimellä, Pirkkalaa ehkä Sapalaksi (lukee nykyisissa kartoissa
Tursiannotkon kohdalla - talonnimi?) On vain yhteensattumaa, että mielikuvitus-Uron
vaimo on Sapalahdesta, joka sijaitsee nyk. Kemiönsaaressa (ja senkin paikan
valitsin vain, koska niillä seuduin on kiinteitä rautakautisia muinaismuistoalueita.)
Uskon niitä tutkijoita, jotka ovat sanoneet, että Pirkka-nimi on tullut
käyttöön vasta 1200-luvun jälkeen, ja ensin Ruotsissa. Silloin olivat Mälaren-järven Birka-nimisen
svealaiskaupungin seudun asukkaat jo levinneet Pohjanlahden rannoille ja
verottivat saamelaisia kuningas Maunu Ladonlukon myöntämällä erityisvapaudella,
jota kutsuttiin sanalla 'birk'. Tästä termistä olisi siis ensin tullut nimi heille,
jotka omaavat erityisvapauden = birkalaisille, ja heidän mukaansa on kaupunkia
alettu kutsua Birkaksi. (Birka on perustettu 700-luvulla, mutta ehkä sitä on
kutsuttu alkuun jollain muulla nimellä.) Olisiko muutama birkalainen voinut
seikkailla Kokemäenjokea ylös ja vallata vanhan rautakaudelta periytyvän
asumuksen hämäläisiltä, ja nimennyt sen tyyliin Uusi-Birka -> Pirkka? Vai onko nämäkin hämäläismurteita
puhuneet Sapalankyläläiset saaneet erityisvapauden kuninkaalta ja heitä on sen
vuoksi alettu kutsua birkalaisiksi?
Ja olisivatko keskiaikaiset Pirkan miehet juuri siksi niin sotaisia, kun ovat oikeasti viikinkien jälkeläisiä meren takaa?
Birka Mälaren-järven rannalla |
Tarinassani olen käyttänyt Pirkka-nimeä, koska tuntui
järjettömältä alkaa keksimään alueella mielikuvitusnimeä. Enkä tohtinut
"varastaa" aluetta hämäläisten valtapiiriin.
--- ainakaan vielä ykkösosassa.
Palataanpa Tursiannotkoon. Rautakautisena asuinpaikkana sen
suurin ihmeellisyys on, ettei alueelta ole löytynyt lainkaan kalmistoja. Tutkija
Sami Raninen totesi, että rautakaudella on ihmisillä ollut erilaisia hautaustapoja,
ja uusia kalmistoja löydetään nykyään paljonkin (metallinpaljastimen
yleistymisen vuoksi). Se, mitä Tursiannotkosta on löytynyt, on 800-900 -luvulle
ajoitettu rakennuksen pohja, joka on arkeologisesti kaivettu vuonna 2012. Silloinkin
osa rakennuksesta oli juuri rakennetun pyörätien alla, eivätkä tutkijat saaneet
kokonaiskuvaa rakennuksesta. Raninen sanoi rakennuksen olleen noin 25 m2 kokoinen ja
siinä oli kiuasuuni, joka on vanhin Suomen alueelta löytynyt kiuasmallinen
asuintalon lämmitysmuoto. Ranisen hymynsekaisten sanojen mukaan kyseessä on
edistyksellinen rakennustekninen innovaatio, onhan kyseessä sentään varaava
lämmitysjärjestelmä. Talonpohjasta on löydetty saviastioita ja luuesineitä,
joiden säilyvyys on maan alla heikko, mutta Tursiannotkon asumus on jäänyt
savikerroksen alle, joten esineet olivat verrattain hyvin säästyneitä.
HUOM: Alla olevasta linkistä aukeaa 84-sivuinen PDF-tiedosto - ihan vain kännykällä lukijoille varoituksena.
Siinähän niitä kirjan taustoja taas olikin. Ei todisteeksi, vaan evääksi. Eipä tuota kirjaakaan tarvitse enää kauaa odottaa. Muutama päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti