maanantai 8. kesäkuuta 2015

Voiko perunat keittää tiskivedessä?

Takana paras viikonloppu aikoihin. Ei enää epäilystäkään - olen syntynyt väärälle vuosisadalle. Olisin hyvin voinut jäädä asumaan Korteniemen perinnetilalle, arjen työtaakasta huolimatta. Kaikkeen mahtavaan voi harrastukset ihmistä johtaakin!

         








Korteniemen pihapiiri oli rauhoittava paikka. Siitä huolimatta, että olin siellä "töissä". Olin nimittäin pitokokkina Taivaannaula ry:n Toukojuhlassa. Muiden tehdessä talon töitä talkoilla, kokkailin talkoolaisille ruuat. Apunani oli kuuliainen avokkini, sekä kaksi ihanaa keittiöpiikaa,  Maija ja Heta.  





Yllä keittäjän valtakunta. Korteniemen yli sata vuotta vanhassa tuvassa tein ilta- ja aamupalat. Liesi oli aivan mahtava, ensimmäisen kerran pääsin ihmettelemään hellanlevyistä patojen alta poistettavia renkaita, ja puutkin syötettiin pesään lieden päälipuolelta. Vaan äkkiä senkin lieden opin. Hyvin olisin pärjännyt nuorikkona tässäkin tuvassa.

Etenkin kun myötäjäisinä minulla oli mukana pari kattilaa, nokipannuja, savisia tarjoiluastioita, ottimia ja rakas wok-panuni - eli koko puoli keittiötäni kotoa.





Nukuimme ensimmäisen yön tuvan lattialla. Aamulla herätessä oli näky ihan rohkaiseva. Ruokaa on! Korteniemessä oli ollut leivontapäivä toukokuun lopulla, ja leivät olivat jo ihan korppuja. Mutta hyviä! (Pieniä maistiaisia oli vieraille tarjolla - emme syöneet noita kaikkia...)

 



Mutta koska kyseessä on museo, tupa piti tyhjentää päiväksi eväistämme, astioistamme ja kamoistamme. Se oli suurin työ koko hommassa, kuskata tavaroita edestakaisin maitokärryillä tuvan ja rantanuotiopaikan välillä. Onneksi oli piiat, ja roteva renki.

Oikealla kiehuu lounaskeitto Kaisun lainaamassa painekattilassa, mallia SA Int. Viidenkymmen litran kattilassa on ehkä kaksitoista litraa kasviskeittoa.

Juhlaruuan teimme samoissa olosuhteissa. Viritimme rantaan kivien varaan vielä suuremman rautapadan, jotta saisimme jossain keitettyä perunat. Kun pata oli kiehuvaa vettä puolillaan, aloin pohtia kuinka kypsät perunat saadaan kalastettua padasta. Keksin perunankeittopussin. Onneksi Hetalla oli sopiva kangaspussi (pyykkipussi) mukanaan, joten perunat pussiin ja pussi pataan. Toimi! Ja kuuma vesi käytettiin aterian päätteeksi tiskaamiseen. Kätevä emäntä...

Olosuhteiden uhriksi joutuivat vain salaattiainekset. Jostain syystä ne eivät kestäneet syömäkelpoisena kaupasta pitöpytään saakka. Oikeastaan se oli onni, sillä keksin korvata sen pihanpiiristä kerätyillä villisalaattiainella, ja sain hommaan asiantuntevan kerääjänkin. Taiviksen väestä on moneksi.





Juhla-aterian jälkeen saunaan. 1890-luvuta saakka käytössä ollut savusauna oli huikean upea. Saunanparsi oli korkealla ja sauna säkkipimeä. Kun pimeässä haparoin tikkaita  ylös rohkaisuja ja varoituksia kuunnellen ja ylhäällä ojensin käteni, ohjasivat muut minut (tai peppuni) tyhjään väliin penkille. Silmät tottuivat pimeyteen vasta pitkän ajan kuluttua, ja sittenkin näin vain ovenraosta kajastavan valon säteen. Lämpö oli lempeää ja löylyt lauhkeat.



Noup - en uinut. 






Lauantai-illalla poltimme kevätvalkeita kyyttöjen laitumella. Laitumella 'tapahtui' myös suomalaisia vanhoja perinteitä sekä kansanmusiikkia ja piirileikkeja. Eikä satanutkaan kuin pelokkeeksi.


PÄIVÄLLISMENU:
Keitetyt perunat
Kaalisipulipossupata
Rosmariinivoipavut
Rakuunaporkkanat
Hunajalantut
Villiryytisalaattia
Hetan herkullista leipää
Vieraiden tuomia jälkiruokia





 Kiitos Korteniemi. Voit olla varma, että palaan syliisi syksyllä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Tursiannotko


Esinelöytö: Luinen lusikka, kuva: Teemu Tiainen


Huhtikuussa olimme Pirkan maan alla -seminaarissa Tampereen Museokeskuksella, ja kirjoitinkin siitä tänne blogiini lyhyesti. Silloin mainitsin vain ohimennen, että viimeinen luennoitsija oli tutkija Sami Raninen, joka puhui hyvin elävästi Pirkkalan Tursiannotkon kaivauksista.


Kun Pirkkalan Tursiannotkosta on nyt alettu puhua laajemminkin, niin kirjoitanpa siitä minäkin. Mainitaanhan Pirkka eräänlaisena hallintoyksikkönä myös Uron tarinassa. Tarinan taustoja tutkiessani törmäsin tähän Tursiannotkoon ja arkeologien ensimmäisiin kaivaustuloksiin, joiden pohjalta oli alettu muodostaa käsitystä, että keskiaikaisen kyläpohjan alla on rautakautisia talonpohjia. Sen vuoksi Uron tarinassa Pirkan kuningas on nimeltään Tursia, joka on täysin mielikuvitukseni tuotetta. Pirkkkalaiskuningas Tursia on pelätty mies, sotaisa ja arvaamaton. Olen antanut eräiden "yleisten", vasta keskiaikaan sijoittuvien historiallisten mainintojen vaikuttaa mielikuvitukseeni. Kuten jostain kirjasta lukemani maininta, että pirkkalaiset olisivat olleet hämäläisten sotavasara. (Harmi, etten muista lähdettä tarkemmin, mutta se oli todennäköisesti joku paikallishistorian kirja.)

Vaikka 750-luvulle sijoittuvassa tarinassani olen kutsunut nyk. Tampereen alueita Pirkaksi, en todellisuudessa usko, että seutu olisi ollut Pirkka vielä rauta-ajalla, vaan todennäköisesti aluetta on kutsuttu jollakin muulla nimellä, Pirkkalaa ehkä Sapalaksi (lukee nykyisissa kartoissa Tursiannotkon kohdalla - talonnimi?) On vain yhteensattumaa, että mielikuvitus-Uron vaimo on Sapalahdesta, joka sijaitsee nyk. Kemiönsaaressa (ja senkin paikan valitsin vain, koska niillä seuduin on kiinteitä rautakautisia muinaismuistoalueita.) Uskon niitä tutkijoita, jotka ovat sanoneet, että Pirkka-nimi on tullut käyttöön vasta 1200-luvun jälkeen, ja ensin Ruotsissa. Silloin olivat Mälaren-järven Birka-nimisen svealaiskaupungin seudun asukkaat jo levinneet Pohjanlahden rannoille ja verottivat saamelaisia kuningas Maunu Ladonlukon myöntämällä erityisvapaudella, jota kutsuttiin sanalla 'birk'. Tästä termistä olisi siis ensin tullut nimi heille, jotka omaavat erityisvapauden = birkalaisille, ja heidän mukaansa on kaupunkia alettu kutsua Birkaksi. (Birka on perustettu 700-luvulla, mutta ehkä sitä on kutsuttu alkuun jollain muulla nimellä.) Olisiko muutama birkalainen voinut seikkailla Kokemäenjokea ylös ja vallata vanhan rautakaudelta periytyvän  asumuksen hämäläisiltä, ja nimennyt sen tyyliin Uusi-Birka -> Pirkka? Vai onko nämäkin hämäläismurteita puhuneet Sapalankyläläiset saaneet erityisvapauden kuninkaalta ja heitä on sen vuoksi alettu kutsua birkalaisiksi? 

Ja olisivatko keskiaikaiset Pirkan miehet juuri siksi niin sotaisia, kun ovat oikeasti viikinkien jälkeläisiä meren takaa?

Birka Mälaren-järven rannalla

Tarinassani olen käyttänyt Pirkka-nimeä, koska tuntui järjettömältä alkaa keksimään alueella mielikuvitusnimeä. Enkä tohtinut "varastaa" aluetta hämäläisten valtapiiriin.
  --- ainakaan vielä ykkösosassa.

Palataanpa Tursiannotkoon. Rautakautisena asuinpaikkana sen suurin ihmeellisyys on, ettei alueelta ole löytynyt lainkaan kalmistoja. Tutkija Sami Raninen totesi, että rautakaudella on ihmisillä ollut erilaisia hautaustapoja, ja uusia kalmistoja löydetään nykyään paljonkin (metallinpaljastimen yleistymisen vuoksi). Se, mitä Tursiannotkosta on löytynyt, on 800-900 -luvulle ajoitettu rakennuksen pohja, joka on arkeologisesti kaivettu vuonna 2012. Silloinkin osa rakennuksesta oli juuri rakennetun pyörätien alla, eivätkä tutkijat saaneet kokonaiskuvaa rakennuksesta. Raninen sanoi rakennuksen olleen noin 25 m2 kokoinen ja siinä oli kiuasuuni, joka on vanhin Suomen alueelta löytynyt kiuasmallinen asuintalon lämmitysmuoto. Ranisen hymynsekaisten sanojen mukaan kyseessä on edistyksellinen rakennustekninen innovaatio, onhan kyseessä sentään varaava lämmitysjärjestelmä. Talonpohjasta on löydetty saviastioita ja luuesineitä, joiden säilyvyys on maan alla heikko, mutta Tursiannotkon asumus on jäänyt savikerroksen alle, joten esineet olivat verrattain hyvin säästyneitä.

HUOM: Alla olevasta linkistä aukeaa 84-sivuinen PDF-tiedosto - ihan vain kännykällä lukijoille varoituksena.


Siinähän niitä kirjan taustoja taas olikin. Ei todisteeksi, vaan evääksi. Eipä tuota kirjaakaan tarvitse enää kauaa odottaa. Muutama päivä.