Spekulaatio vastaan faktat

Olin juuri mielenkiintoisessa keskustelutilaisuudessa Sääksmäen kirjastossa Voipaalassa. Sen aiheena oli Rapolan arvoitus. Arvoituksia esitti Juha Kuisma, joihin faktat, tai todennäköisimmät faktat, argumentoi tutkija Olli Soininen. Kuisma on kolumnisti erikoisaiheinaan mm. esihistoria ja kylätoiminta. Soininen on arkeologi, Museoviraston intendentti, joka vastasi 15 vuotta Rapolan muinaismuistoalueista (ennen kuin ne siirtyivät Museovirastolta Metsähallitukselle). Keskustelun tekniikka oli ikään kuin vastaväittely, Kuisma esitti ensin joukon spekulaatioita, "entä jos…" -arvauksia ja lukemiensa tutkimusten valossa tekemiään johtopäätöksiä, joita Soinien kommentoi. Vastaväittelyä ei syntynyt, koska Kuisman johtopäätökset olivat liian lähellä oletettua totuutta. Kaksi tuntia oli liian lyhyt aika puheliaille miehille. Yleisön kysymyksille ei juurikaan jäänyt aikaa.

Kuinka Rapolan harju on syntynyt? Kuisma avasi geologian saloja sen verran, että kertoi Rapolan harjun syntyneen eri tavalla kuin Salpausselkien. Salpausselät ovat syntyneet pakenevan jäänreunan pysähtyessä ja sulamisvesien jättäessä sille kohdalle soraa harjujen verran (jään reuna on ollut kuulemma kolme kilometriä korkea). Kuisman sanoin Rapolan harju on tutkijoiden mukaan syntynyt jään sisällä virtaavan joen vuoksi. Jään reunan paetessa on joki "oksentanut" harjua perässään. Ja koska oksun mukana on irronnut valtava jääklöntti, joka on sulanut maa-aineksen sisällä pikkuhiljaa, on harjun keskelle syntynyt suppa. Soininen ei ottanut tähän kantaa, koska ei ole geologi.

Suppa eli "harjuhauta"

Mistä Rapolan harjun nimi tulee? Uron tarinassa olen nimien kanssa leikkinyt toisenlaisella ajatuksella, kuin vanhan suomen kielen tutkija Martti Rapola. Hän on sanonut omasta nimestään, että Sääksmäelle syntynyt talo on saanut nimensä seudun rapaisista kivistä (kalmiston tuhkien vuoksi rapaisista kivistä), mielestäni paremminkin rapakivestä (<- oma spekulaationi). Kuisman mielestä olisi oletettavaa, että harjun nimi olisi ensin ollut Sääskmäki Sääksenmäki tms. ja sen juurelle olisi syntynyt Rapolan kylä. Vasta kun Rapolan talosta on tullut kartano, on mäkeä alettu kutsua Rapolan harjuksi. Soininen ei ottanut tähän kantaa, koska ei ole nimitutkija.

Miksi Rapolan muinaislinna on niin suuri? Kuisma sanoi, että hänen mielestään se ei ole ollut hämäläisten keskuslinnoitus, vaikka toisella hengenvedolla hän kertoikin tarinan Salon saaresta. Siellä ihmiset ovat uskoneet, että Salon saari on maailman keskipiste. (Siksi Uro on juuri sieltä kotoisin - tuo vanha tarina vain jäi kiehtomaan mielikuvitustani. Eniten sykähdytti se, että kuinka itsevarmoja ihmisiä siellä on asunut, kun ovat sukupolvesta toiseen uskoneet tarun? Hauskaa, että Kuisma kysyi saman kysymyksen.) Kuisma kertoi myös sen totuuden, että Salon saari, Rapolan seutu ja koko Sääksmäen pitäjän keskus ovat syntyneet kolmen vesireitin risteykseen. Pohjoiseen Lempäälän kautta Nokialle ja Kokemäenjoen vesistöön (mistä on päässyt muuallekin kuin merelle), etelään Vanajan selälle, Hämeenlinnan ohi Janakkalaan, josta on päästy Rengon ja Lopen kautta Hiidenvedelle ja ennen pitkää Lohjalle, tai Vantaanjoen latvat ovat hiponeet Vanajan latvavesiä jossain nykyisen Riihimäen ratapihan kohdilla. Ja kolmas vesireitti Valkeakosken läpi Pälkäneelle, Hauholle, ja - oma lisäykseni - jopa Päijänteelle saakka, sanovat etymologit. Onhan sieltä löytynyt nimistöllisiä viittauksia hämäläisten erämaihin. 

Ennen kuin Satakunta perustettiin, ylettyi Häme Äetsään ja Nakkilaan saakka. Näin ollen hämäläisen kielen, kulttuurin ja mielenlaadun maantieteellinen keskipiste olisi Kuisman mielestä ollut Sääksmäen paikkeilla. Ja vielä yhtenä seikkana todettakoon, että Vanajan ja Rauttun rannoilla on rautakaudella asunut huomattavan paljon ihmisiä. Kalmistoja on todella paljon, lähes joka kylällä omansa. Oma spekulaationi on, että Rapolan linnavuori on rakennettu nimenomaan heimon keskuslinnoitukseksi.

Ehkä Rapolan harjullakin ollut käräjäkivet, kuten nämä Liikistössä

Jätän tästä välistä pois kulttipaikka-keskustelun, koska sen kirjoittaminen veisi koko yön. Sen verran mainitsen, että seudun nimistön perusteella Sääksmäen alueella on palvottu aurinkoa. Nimet Johannesberg eli Juhannusvuori (Sääksmäen kirkon paikka), Solberg eli Päivänmäki, (Päivölä Saarioispuolella) ja Helkavuori (Hela = kevään ja auringon juhla). Pappilanniemen kurssikeskuksen tienoilla (Sääksmäen sillan lähellä) on Päivänvaha-niminen kallio. Kulttipaikka-asiaan Soininen kommentoi, että kulttipaikalla selitetään aina kaikki se, mitä ei muuten ymmärretä. Soinisen mielestä Rapolan harjulla olisi ollut heimon kokoontumispaikka, mutta ei kulttitarkoituksessa vaan vaikka oikeudellisessa mielessä.

Kuisma ja Soininen olivat samaa mieltä siitä, että alueella on viljelty ruista jo 3500 vuotta sitten. Tieto perustuu Kantalan suosta ja muinaispelloista löytyneisiin siitepölyjäämiin. Kuisma kertoi hauskan tarinan rukiista: Vasara-kirves-kulttuurin aikaan on Turkin seudulta kulkeutunut tänne viljelyskasviksi ohraa ja sen mukana rikkaruohona ruista.

Kuisma spekuloi samanlaisia ajatuksia kuin minä, että Rapolan muinaislinnan rakentaja olisi tullut jostain muualta kuin Hämeestä. Kuisman mukaan sen suuressa koossa ja rakenteissa on siihen viittaavia tekijöitä. Itse spekuloin sitä linnoituksen suuren koon vuoksi. Hämeessä kaikki on rautakaudella ollut kohtalaisen pientä, pirtit, pellot ja purret. Mutta yhtäkkiä tehdään niin valtavan kokoinen linnoitus, joita on samassa kokoluokassa vain Ruotsin, Keski-Euroopan ja Irlannin alueella. Siksi Uron tarinassa linnoituksen rakentamisesta vastaa daani, Thorsten.

Linnoituksen kiviperusta-hirsimuuri on ollut kilometrin mittainen

Mielikuvitustani ruokki eniten Soinisen (jonka piti esittää faktat) spekulaatio siitä, että linnoituksen sisällä olisi ollut kauppapaikka. Ensimmäisenä ajattelin, että kuka sen kaiken tavaran viitsisi sinne mäelle kantaa, mutta Soinisen perustelut olivat järkevät: Kauppiaat tulivat turvattomina vieraille rannoille tavaroineen, hopeineen ja vähine omine vartiomiehineen. Linnoituksessa heille olisi joku taho tarjonnut suojelusta, ja niin kauppakin olisi käyty siellä. Mielenkiintoista, että spekulaation esitti arkeologi… sen vuoksi, että eihän mäeltä ole löytynyt mitään tähän viittaavaa.

Kirjoitin kahden tunnin luennon aikana viisi sivua muistiinpanoja, niistä on tuossa edellä kaksi sivua. Koska tiedän, että nykyihminen ei jaksa lukea kerrallaan kuin rajallisen määrän, lopetan tältä illalta tähän. Kirjoitan toisella kerralla siitä, kuinka Lempäälään tuli kristinusko käärmelaivoilla ja kuinka Novgorodin kronikoiden mukaan novgorodilaiset kävivät Hämeessä tuhoamassa Vanaigrodin.