Kolme suurta ja suomalaisuus

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta muutaman merkittävän suomalaisen taiteilijan syntymästä. He syntyivät fennomaanisuuden kynnyksellä 1865.

Jotta saisimme paremmin kuvan tuon ajan oloista, kerron ensin mitä maailmalla tapahtui vuonna 1865:

-Yhdysvaltojen sisällissota päättyi
-Ranskaa hallitsi Napoleon III
-Suomi sai keisarillisella manifestilla kunnallisasetuksen
-Kiinassa käytiin toista Oopium-sotaa
-Italia yhdistyi yhdeksi valtioksi
-Lewis Carroll julkaisi Liisan Seikkailut Ihmemaassa -kirjan
-Syntyivät Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen

Millainen suomalainen identiteetti olisi ilman heitä? Monenko meidän kansallisidentiteettiin he ovat vaikuttaneet? Vai moniko meistä tuntee heidän olevan vain koulun historian tuntien pakkopullaa? Tein testin, jonka uhreina olivat (jälleen) avokkini ja 13-vuotiaamme. 

Sibelius soimaan tästä 

Sibeliuksen musiikin soidessa avokkini kuulemma heti ajattelee Suomen itsenäisyyttä, kuinka kovan työn takana Suomen itsenäisyys on ollut. (En edes soittanut Finlandiaa, vaan jonkun tuntemattomamman vilukonserton.) 13-vuotias sen sijaan huudahti: "Ei tätä!" Kysyin, onko hän kuullut "tätä" jossain, mihin hän vastasi, että koulussa AINA, jopa opettajan soittoäänenä on Sibeliusta. Kuinka positiivista, että hän tunnisti viulukonserton Sibeliuksen sävellykseksi! Mutta hänen mielestään musiikki sopisi korkeintaan jonkun tylsän, vanhan elokuvan taustamusiikiksi. Kuten arvasin pakkopullaahan se…

Pekka Halosen Kaskenpolttajat ei ole vaikuttanut avokkini kansallisidentiteettiin niin vahvasti kuin seuraava taiteilija, mutta Halosen valokuvamaiset teokset kertovat hänelle kuulemma sen, keitä me loppujen lopuksi olemme. Tunne historiasi, tunnet itsesi, hän totesi. 13-vuotias katsoi Halosen Kaskenpolttajia kuin kansakoululaiset aikanaan koulutaulua. Hän sanoi oppineensa Halosen taulusta koulussa sen, mitä kaskenpolttaminen on ja kuinka kovaa työtä se on ollut. Hän myöntää, että Suomi ei olisi Suomi, jos ennen vanhaan ei olisi tehty niin kovia hommia. Mutta 13-vuotias ei näe mitään rahallista arvoa kuvalla, eikä hän olisi tiennyt kuka sen on maalannut. Yhtä hyvin Pekka Halonen olisi voinut olla hänelle ex-presidentin mies.

Akseli Gallen-Kallelan taulusta avokkini sanoi: "Nimenomaan se, että Gallen-Kallela on ammentanut aiheensa Kalevalasta, on antanut kuvat minun omille juurilleni. Hän kuvaa suomalaista sielua." Kauniisti sanottu, sillä edelliseen taitelijaan nähden Gallen-Kallelan aiheet ovat enemmän mielikuvituksen (omaa tai ammennettua) tuotetta, siten varmasti myös enemmän sielunmaisemia kuvaavia. 13-vuotiaankin identiteettiin yllä oleva Gallen-Kallelan taulu on vaikuttanut. Hän muisti, että 5-luokan historiankirjassa kyseinen kuva oli sivulla 15. Ainon tissit kun kuulemma olivat historiantuntien pelastus. (Mielipide julkaistu lausujansa luvalla).

Omat mietteeni osuvat johonkin edellä esitettyjen mielipiteiden välimaastoon. Aivan niin isänmaallisia ajatuksia ne eivät minussa herätä kuin avokissani. Toisaalta en osaa, enkä haluaisikaan, suhtautua mihinkään niistä niin välinpitämättömästi kuin 13-vuotias. Yritän vain ajatella neutraalisti. Nämä kolme ovat mielestäni kyllä suuria taitelijoita upeine lahjoineen ja he ovat tehneet uranuurtavia tekoja. Etenkin Halonen, jota pidetään ensimmäisenä suomalaisena "talonpoikaistaustaisena" taiteilijana. Siltikin taiteilijoina he ovat mielestäni "vain" antaneet jotain luovuudestaan. Ja sehän on sattuman kauppaa, kuka antaa ja kuka ei. Ensiksi jaetaan arpoja: kenellä luovuuden lahja on, saa osallistua arvontaan, ja kenellä ei ole edes lahjoja, ei saa edes arpaa. Toiseksi arpalipun saaneiden kesken suoritetaan arvonta. Se, jolla on/oli mahdollisuus alkaa taiteilijaksi, saa voittoarvan. Toinen puoli arvoista on tyhjiä.

Tänään on muuten Minna Canthin päivä. Hänellä oli lahja - hän sai siis arvan. Hänellä oli myös mahdollisuus - hänen arpansa oli voittoarpa. Tietäisitpä Ulrika Wilhelmiina, että olet ainoa nainen suomessa, joka on saanut ikioman liputuspäivän. Työsi naisten tasa-arvon ajajana ei mennyt hukkaan.