Faktaa vai fiktiota?
Fiktiivisen tarinani Urolla on omaisuutta. Onhan hän suuri päällikkö ja "maailmaakin" on tullut kierreltyä. Omaisuutta on vain sattunut löytymään matkan varrelta, vaikkei kukaan opettanutkaan Uroa ryöstelemään. Omaisuutta on jopa siinä määrin, että joku koelukijoistani kyseenalaisti, voisiko se olla mahdollsita. (Viitaten väitteeseeni, että kaikki tarinani tapahtumat ovat teoriassa mahdollsia Uron aikaan.) Sen vuoksi todistelen tähän muutaman seikan.
Rautapaita / rautalenkkipaita / rautalamelliliivi
Gallialais-roomalainen patsas, Calvet-museo, Avignon, Ranska
Litteäksi taotuista ja niittaamalla suljetuista rautalenkeistä tehtyjä suojia on käytetty jo roomalaisajalla (Rustoiu 2006:50), joten varmasti sellaisia on päätynyt hämäläissoturimmekin käsiin.
Taotut, niittaamalla suljetut lenkit:
Hopeat / kolikot / maksutankohopeat / korut
Kaikki Suomesta löytyneet rahakätköt on kätketty 1000-luvun jälkeen. Kuitenkin kalmistoista on löydetty rahoja, jotka on peräisin 400-700-luvusta alkaen (Kansallismuseo), lähinnä naisten koruissa. Roomalaisia ja bysanttilaisia kolikoita historioitsijat sanovat kulkeutuneen Suomeen ja Hämeeseen kauppiaiden välityksellä. Koska Uro on myös kauppias, hänellä kolikoita on. On mainittava, että Uro on myös kohtalaisen pihi ja ehkä hivenen ahnekin, joten hänen kolikoitaan ei laiteta turhuuksiin, kuten kaulakoruihin. Sen sijaan Uro käyttää niitä säästelemättä tärkeämpiin tehtäviin, kuten jumalien lepyttämiseen tai lahjomiseen. Eli nakkelee niitä Vanajan tai meren aaltoihin, tai peittelee kalmiston multiin.
Luin raha-aiheesta todella paljon taustoja sekä netistä että kirjoista. Silti minulla ei ole heittää todellista faktaa, esim. hautalöytöä Rapolasta. Uskon kuitenkin, että Uron hopeat voivat olla mahdollisia. Hopea on kuitenkin uusiokäytettävä materiaali, olisiko kaikki jäänytkään sinällään meidän löydettäviksemme?
Nuori Uro on myös koreilija, ehkä itsetunto vaatii vielä pönkittämistä ulkoisilla vallan ja vaurauden merkeillä. Ja nuoruuden ujoudessa rakkautta tai kiitollisuutta on helpompi osoittaa antamalla naiselle koruja, kuin sanomalla asia suoraan. Koska olen itsekin vain nojatuoliarkeologi, en voi suositella lukijoillekaan aiheesta muuta kuin kirjallisuutta tai netin penkomista.
Tämä on hyvä paikka aloittaa:
Purret / alukset / venhot / veneet / laivat
Tässä kohden saatan olla eniten hakoteillä, sillä on totta että Vanahalle pääsy on vaikea. Aluksia on pitänyt vetää joko Kokemäenvesistön koskissa tai eteläisen reittien vedenjakajien ylityksissä. Ja silti Uron alukset ovat kohtuullisen suuria. Kuitenkin niiden syväys on matala, joten rohkenen väittää, että rautakautisilla vedenkorkeuksilla Uron alusten liikkuminen Vanajalla voisi olla teoriassa mahdollista. Enkä missään vaiheessa väitäkään, että se olisi helppoa, se on vain arkea. Ja pursi on Urolle kuin auto tämän päivän nuorelle miehelle: välttämätön, kallisarvoinen rakkauden kohde, jota ilman jää kotimäen vangiksi.
Veneiden/laivojen rakennetietoja opiskelin mm. Longship Company Ltd:n sivuilta löytämästäni Laivan käsikirjasta. Heillä on kolme eri kokoista viikinkiajan mallien mukaan rakennettua replicaa.
Mielenkiintoinen sivusto, johon voi upota päiväkausiksi lueskelemaan...
Tässä viikinkilaivoista (sorry, vain englanniksi):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti