lauantai 21. helmikuuta 2015

Velka ja kansantalouden lyhyt oppimäärä


Luin uutisen YLEn sivuilta: maailman velka suhteessa maailman BKT:een vuonna 2014 oli 286%. Suustani tupsahti väistämättä nykyslangilla, että WUT?

En ole taloustieteiijä, mutta voin vilkaista...  kirjoitan ensin Suomen tasolla: säästöillä ei pidemmän päälle makseta valtion velkaa. Velkaa voidaan maksaa kotimaista tuotantoa lisäämällä sekä vientiä kasvattamalla ja saamalla sitä kautta maahamme valuuttaa ulkomailta. Yksikertaistaen, vienti pitää saada nousemaan. Mutta mitä tuotantoa lisäisimme, mistä olisi kysyntää? Meillä on jo kaikkea, liikaakin. Suomea ja maailmaa vaivaa selvästi kysyntävaje. Tai rahan puute.

Maailmanlaajuisesti kääntäen? Minne maailma vientinsä suuntaisi? Mistä saisimme lisää valuuttaa?

Kenelle olemme velkaa? Toisillemme? (pankeille)

Kerron teille lapsena isältäni kuulemani vanhan (ja kuluneenkin) tarinan velan maksamisesta:

Turisti saapui kylän hotelliin. Hän kuulee huoneen maksavan 100 markkaa ja ihmettelee sen olevan liian kallis. Hän jättää 100 markkaa tiskille pantiksi ja lähtee hissipojan kanssa katsomaan onko huone hintansa väärtti. Hotellin johtaja lähtee saman tien satasen kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.
Lihakauppias juoksee maajussin luokse ja maksaa samalla setelillä tälle velkansa edellisestä sianporsaasta. Maajussi ajelee Trabantillansa paikalliselle huoltamolle ja maksaa sinne velkansa. Huoltamoyrittäjä nuuhkaisee seteliä ja vie sen kylän ilotytölle maksaen tälle 100 markan velkansa edellisen yön iloista.
Ilotyttö riemuitsee ja hyppelehtii hotelliin maksamaan sinne 100 markan velkansa. Hotellinjohtaja laittaa setelin takaisin tiskille juuri kun turisti palaa vastaanottoon. Hän ei pitänyt yhdestäkään huoneesta ja ottaa 100 markan setelin matkaansa kohteliaasti kumartaen.

Paljonko maailman velka pienenisi, jos tuon saman kierron tekisi maailman velan suhteen? Kuulen, kuinka sanotte, ettei asiaa voi noin aivottomasti yksinkertaistaa. Sen vuoksi teidän kiusaksenne yksinkertaistan lisää:

Raha = velkakirja. Tekemääni työtä vastaan, saan työnantajaltani velkakirjan, jolla saan sähköä sähkölaitokselta ja ruokaa ruokakaupasta. Ensimmäiset tunnetut kolikot lyötiin 600-luvulla eKr Lyydian valtakunnassa, nykyisen Turkin alueella. Sitä ennen maksuvälineenä käytettiin nahkoja tai vaikka simpukankuoria. Rahan keksimisen myötä asioille alettiin antaa tiettyjä arvomääriä.

Vero = Kolmanneksen työstäni teen yhteisen hyvän puolesta. Työnantajani jakaa osan velkakirjastani kunnalle, valtiolle, eläkeyhtiölle, työttömyysvakuutusmaksurahastolle ja tapaturma- sekä ryhmähenkivakuutusyhtiölle. Panostani vastaan saan ajaa alfaltoidulla moottoritiellä ja käydä Kansallismuseossa.

Jos julkiselta sektorilta säästetään, se käytännössä tarkoittaa säästöä julkisen sektorin vaatimista työpanoksista. Aivottomasti yksikertaistettuna kävisi niin, että sairaanhoitajaksi opiskeleva tyttäreni ei työllistyisikään valmistuttuaan, vaan jäisi työttömäksi, eikä häneltä liikenisi osuutta yhteisen hyvän pussiin. Eli hän jäisi julkisen sektorin taakaksi. Julkisen sektorin leikkausten jälkeen ennemmin tai myöhemmin en voisi enää ajaa hyväkuntoisella tiellä, ja tienhoitaja olisi muiden mukana julkisen sektorin taakkana.

Todistelinko tarpeeksi? Tätä maata ei nosteta säästöillä. Emme selviä veloistamme, jos emme saa maahamme rahaa rajojen ulkopuolelta. Jos valtiolla on tässä mitään roolia, niin sen tulee tukea investointeja, tai investoida itse työllistäviin projekteihin.

Koska valtion luoma toimintaympäristö on maassamme toimiville yrityksille tasapuolisesti kaikille sama, ja jotkut yritykset edelleen ovat sekä kannattavia että vakavaraisia, on niiden toisten yritysten syytä katsoa peiliin. Yritysten ei tule odottaa tukea valtiolta, vaan toimia itse kylliksi tehokkaasti ollakseen kannattavia. Yritysten pitää itse toteuttaa oma kasvunsa. Se nähtiin viimeistään nyt päättyvällä vaalikaudella. Oli nimittäin niin, että edellisten eduskuntavaalien jälkeen yrittäjäjärjestöt riemuitsivat yrittäjien vaalivoitosta, eduskuntaan valittiin ennätysmäärä yrittäjiä. Mikäs heidän asioissaan muuttui paremmaksi? Muuttuiko Suomen yrittäjäilmapiiri paremmaksi? 

Noup.

Lapsilleni tiedoksi: BKT = kotimaisen tuotannon mitta kokonaiskansantaloudessa. (Kokonaiskansatalous on siis BKT + tuonti.)

"En ole taloustieteiljä, mutta voin vilkaista..." = viittaus vanhaan sanontaan gynekologista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti