Tahtoisin tylsistyä

Ajoittain maistuu siltä, että elämää tulee elettäväksi liikaa kerrallaan. Tuntuu, että elämän eläminen on sarja rutiinitoimintoja, joita yritämme suorittaa sattumanvaraisuuksien alaisuudessa. 

Ziisus, alan kuulostaa avokiltani...  :D :D

Piti vain sanoa, 

-että kun kerran olin jo pitempään oireillut sairauttani, niin olisihan tuo voinut kiivastua vaikka jo joulun alla, jolloin olisi ollut enemmän aikaa sairastaa. Tieteellinen lakihan sen jo sanoo, että kirjanpitäjät eivät sairastele keväisin.

-että kun kerran olimme sopineet Mesenaatti-projektin julkaisupäiväksi 2.2. niin olisinhan voinut saada leikkausajan miksi tahansa muuksi päiväksi tahansa. (Jos kerran keväällä piti operoida)

-että kun kerran en päässyt sairaalasta käsin Mesenaatin avausta ihmettelemään, niin olisihan se voinut mennä kerralla putkeen. Onneksi Eve (sisareni) oli skarppina ja sai homman taas toimimaan.

Huomaatteko muuten, että kirjanpitäjän kevät alkaa tammikuussa? JEP, ja päättyy yleensä vappuna. Kirjanpitäjälle sana Kevät on synonyymi sanalle Aikapula. Silloin ei ihan riitä kahdeksan tuntia päivässä, kaikille ei kaksikymmentäneljäkään...

Sairaudestani sen verran, että rautakaudella olisin todennäköisesti sihen kuollut. Tänään se on vain yksi ihmisen pienistä kiusoista, jonka saa helposti veitsellä pois. Kiitos siitä niille uranuurtajille, jotka ovat terveydenhoitoamme kehittäneet ja siten omalta osaltaan tehneet historiaa. Ja kiitos niille, jotka jaksavat sairauksia opiskella ja tehdä parantamista työkseen. 

Onneksi emme enää elä vain loitsujen varassa. Jos eläisimme, olisin yrittänyt jotain tällaista:

Vaivu vaiva vainoomasta

kuole kiusa kalvamasta

Synnyit vanhasta vihasta

katseesta kavalan kateen

Tunnen tekosi tukalat

tiiän tapasi tappavat

Niille nauran napakasti

loitolle loitsin loisesi

Laulan lakoon laatusi

turhat toimes tunkiolle