Liian vakavaa?
Kävipä tänään hassusti! Osallistuin allekirjoituksellani adressiin, jolla osoitetaan halua kuulla radiossa myös Raamattu kannesta kanteen. Kun adressin
jakoi faceen, tuli automaattisesti näkyviin teksti: "Kun kerran Koraani...
Enpä hoksannut, että tuosta syntyi vastakkainasettelu. Tasa-arvoisuuden nimissä
ajattelin allekirjoittavani.
Mutta sain kuulla, että tasa-arvoa ei ole se, että kaikkien uskontokuntien
pyhät tekstit luettaisiin radiossa. Kysyin kirjoittajalta, että eikö? Mitä
tasa-arvo sitten on? Sain vastauksen: "Sitä, että
jokaisella on mahdollisuus ja oikeus harjoittaa omaa uskontoaan eikä joutua
syrjityksi sen takia."
Minusta tasa-arvoa olisi juuri se, että k a i k k i e n uskontokuntien pyhät tekstit luettaisiin radiossa.
Mielellään vielä omien uskontokuntien fanaatikkojen kommentoimina. Kaikkien
kymmenien eri suuntauksien fanaatikkojen per uskontokunta. Kuinka he tekstinsä
ymmärtävät, ja miten ne vaikuttavat heidän arkielämäänsä? Näkökulmansa saisi
esittää myös aito ateisti. Hän, joka sanoo, että kysymys ei ole siitä ettei hän
usko jumaliin tai korkeampiin voimiin. Vaan siitä, että ei ole olemassa vastakkain
asettelua uskoa - ei uskoa. Hän, joka tietäisi aivan varmasti, että uskoa ei
ole olemassa.
Eräs "uskovaisten vihaaja" sanoi minulle kerran,
että hän uskoo mieluummin vaikka pihakoivuun, kuin jumalaan. Sanoin, että jos
hän saa pihakoivulta saman, minkä toiset jumalaltaan, niin hän on aivan yhtä
uskovainen, kuin muutkin. Myöhemmin ymmärsin, että hän uskoi vain itseensä. Loppujen
lopuksi sama asia? Jos hän saa saman itseltään, kuin muut jumalaltaan, hän lie
yhtä uskovainen kuin muutkin.
Tiedän, että sohaisen ampiaispesää, mutta kerron kuitenkin. Omalla
uskollani Kaikkivaltiaaseen luojaan, Lohdun tuojaan ja Viisaaseen neuvonantajaani,
ei ole tuon taivaallisen tekemistä minkään uskontokunnan kanssa. Sen olen
oppinut vasta viime vuosina. Siihen saakka uskoin, että kaikkivaltiaani on
kristittyjen jumala. Nyt ajattelen, että vaikkei raamattua, koraania, tai
mitään muutakaan vastaava tekstiä olisi kirjoitettu, enkä olisi koskaan kuullut
jumalista, kaikkivaltiaani ohjaisi minua siitä huolimatta. Kirjat on
kirjoitettu aikansa normistoiksi, tänään ne on korvattu lakipykälillä - ja niitä riittää. Eikä niiden noudattaminen ole uskonasia.
Vaikka ei olisi kristinuskoa, buddhismia, islamia, luonnonuskontoja
tai muitakaan uskontokuntia, minulla olisi silti sielu. Ihmismielen ydin, joka
ohjaisi moraaliani ja tekisi minusta juuri minut. Sieluni kertoo, mistä olen
tullut ja mihin menen. Se kertoo, että se ei ole kertakäyttöinen, vaan sillä on
tehtävä säilyä lasteni ja lastenlasteni muistoissa, tukemassa ja ohjaamassa.