Tietämisen tasot

Balanssi-lehdessä oli yksi kuva joka sai pienet aivoni askartelemaan siinä olevalla ajatuksella pitkään. No, sellaiset aivoni nyt vain ovat. Niihin tarttuu omituisia aivomatoja, jotka ovat korvamatojen kaltaisia, eli aivoni jäävät toistamaan jotain sanaa tai ajatusta tai ideaa. Tässä päivänä muutamana mieleni jumittui sanaan Chesapeakinlahti. Onko se sanana erityisen kaunissointinen vai miksi lie?

Tuon enempää harhailematta, tämä Donald Rumsfeldin lanseeraama sanonta oli siis siinä lehdessä:

Vaikka Donald puhui aikanaan terrorismista, niin mielestäni tuo sama pätee tietämykseemme historiasta. On asioita, jotka tiedämme tietävämme. Ne ovat siis varmoja faktoja, eivät edes aikalaisten kirjoittama valheita, joita voisimme luulla faktoiksi, koska ne ovat kirjoitettua historiaa. On olemassa asioita, joista tiedämme, ettemme tiedä niistä mitään tai tarpeeksi. Tässä vaiheessa historian tutkiija kirjoittaa raporttiinsa: "Parhaan olettamuksen mukaan voimme olettaa, että..." Seuraavaksi: on asioita, joista emme tiedä ettemme tiedä niistä mitään. Niiden pitää olla niitä, joista luulemme tietävämme jotain. Sitten on vain asioita, joista emme tiedä. Emme siis edes tiedä, että olisi jotain, mitä pitäisi tietää. Niiden ilmitulo on siis täydellinen yllätys.

Emme tiedä, ettemme tiedä. Siis luulemme. Sanomme, että rautakaudella ihmiset olivat tietämättömiä. (I don't know I don't know). Vaikka tiedän, etteivät he tietäneet ydinfysiikasta, kiinankielen murteista tai betonin lujuuslaskelmista, niin heidän täytyi tietää valtavasti asioita, joista me emme tiedä mitään. Ihmisillä on ollut sama määrä aivokapasiteettia käytössään kuin tänäänkin, on vain eri asia, miten he sen käytettivät. Puhumatta mtään taidoista, kysyn mitä he ovat tienneet? He ovat taatusti tunteneet esi-isänsä ja historiansa. Se on kulkenut lauluina polvelta polvelle ja ehkä se on ollut lapsille kuin pakkoruotsi tänä päivänä. Jo yksin kaikkien jumalien ja haltioiden olemukset ja tarkoitukset sekä keino heidän lepyttelyksi olivat valtava määrää tietoa aivojen poimuissa. 

Suomen rautakausi on jokseenkin sama kuin viikinkiaika-nimellä paremmin tunnettu ajanjakso. Mitä silloin tapahtui? Tapahtui samanlainen globalisaatio, joka kohtasi Suomea tässä muutama vuosikymmen sitten. (Tai oikeastaan globalisaatio puree vieläkin.) Viikingit lähtivät liikkeelle. Ja jos (I know I don't know) Häme eli rautakaudella turkiksista, niin en usko että niitä tultiin Vanajan perukoilta asti hakemaan, vaan kyllä ne piti viedä lähemmäs ostajaa. Kirjanpitäjän maalaisjärki sanoo, että hinta on parempi mitä lähempänä asiakasta tuote myydään. Sen vuoksi minun rautakaudellani hämäläiset matkasivat pitkiä matkoja Itämerellä myymään turkiksiaan daaneille, tuleville viikingeille.

Sanon, että rautakaudella nuoriso kunnioitti vanhempiaan, luonnostaan tai siksi että niin on käsketty tai muuten taivas putoaa niskaan. Sanon, että mies ja nainen eivät olleet tasa-arvoisia siinä mielessä kuin nykypäivänä, mutta nainen tunsi silti olevansa tasa-arvoinen. Sen vuoksi, että työpanos perheen, talon ja elämän eteen oli kummallakin yhtä suuri (kaikki, minkä jaksaa tehdä). Entisajan naiselle turvattu elämä tarkotti tasa-arvoa. (I know I'm just quessing here). Ja miehelle vaimo oli kallein omaisuus, koska vaimon kautta luotiin siteitä toiseen sukuun.

So?

Better to quess than be silent?