Tarina vailla loppua

Olisin toivonut, että Uron tarina olisi jo loppunut, mutta sormeni laulavat edeleen samaa laulua. Hämmästyin, kun eräs koelukijani luuli sen jo päättyneen. Jos se olisi päättynyt, olisi liian monta asiaa jäänyt kesken. Tarinan kerronta tuntuu kyllä tällä hetkellä olevan tuuliajolla. Tarinani on yhtä paljon hakoteilla kuin tämän blogin aiheet.

Henkilökohtainen elämämme, sen ongelmat ja murheet heijastuvat Uron tarinaan siinä missä elämämme kohokohdatkin. Viime päivinä se, kuinka rakastavasti mies voi suhtautua lapsiinsa. Kuinka tärkeitä lapset voivat olla, kuinka emme kukaan mistään hinnasta luovuttaisi lapsiamme. Rautakauden Uro pelkää jumalten vievän lapsensa, tänä päivänä pelotteena on epäonnistunut (lainvastainenkin) lastensuojelu.

Uron tarina (ensimmäinen) tulee päättymään tänä viikonloppuna. Joulun tienoolla vietän yhdeksän päivän vapaan, ja editoin, korjaan, poistan, lisään, revin hiukset päästäni, korjaan relatiivipronominit, pienennän laivojen koot, vähennän sotureita, opetan Uron metsästämään, korjaan pilkut, jaksan kirjoittaa lukusanat kirjaimilla . .

Teen juuri sitä, mitä rakastan tehdä. Kirjoitan.