torstai 4. joulukuuta 2014

Olen syntynyt väärällä aikakaudella


Teen töitä kirjanpitäjänä, joten byrokratian ja lainsäädännön nykymaailma on enemmän kuin tuttu toimintaympäristö. Lainsäätäjät elävät (=saavat elantonsa) lakien säätämisellä ja tämän päivän säästämisen tarpeessa heidän on pakko tehdä itsestään tarpeellisen näköisiä. Huomenna hekin saattaisivat muuten olla työttömiä. Sen vuoksi lakia säädetään jatkuvasti. Sitä hiotaan. Siirretään pilkun paikkaa, jottei lakia luettaisi väärin. Toisaalta lain säätämistä yhä pikkutarkemmaksi jouduttaa sekin, että lain kiertäjät ovat yhä ammattitaitoisempia etsimään vääriä pilkkujen paikkoja. 

Siinä missä poliisin resursseja vähennetään ja poliiseja eli lainvalvojia sen mukana, kehitetään talouslakien noudattamisen/noudattamatta jättämisen valvontaa huimalla vauhdilla. Uusia rekistereitä ja ilmoitusvelvollisuuksia syntyy jatkuvasti, rakennustyömailla valvotaan työntekijöitä kulunvalvontakorteilla verottajan pakottamana. Luodaan uutta byrokratiaa vanhan byrokratian valvomiseksi. Verottaja tietää meistä kaiken.

Vaikka saankin elantoni yllä olevasta byrokratiasta, haluaisin silti pois. 

Enkä keksi mitään byrokratiatonta paikkaa, paitsi menneisyyden.

Se lienee syy siihen, miksi kirjoitan tarinaani rautakauden Hämeestä. Fiktioni Hämeessä istutaan käräjillä, missä päätetän heimon yhteisistä asioista. Sielläkään ei tasa-arvo aina toteudu, ja vanhan on helppo sanoa nuorelle, kuinka Hämeen lait kuuluvat. Ja nuoren on vaikea kyseenalaistaa asiaa, minkä kuulee ensimmäisen kerran. 

Blogini toisella sivulla on makupaljoja tekstistäni. Siellä on kohtaus, missä nuori päähenkilöni alkaa haaveilla Hämeen maan yhtenäisyydestä ja yhteisistä laeista. Jos tarinani olisi totta, luulen että Uron henki (katsellessaan meitä taivaankannelta) olisi manannut lainsäädännön kehitystä tähän pisteeseen tuhansia ja tuhansia kertoja. 

Ensimmäisten lainsäätäjien (olivatpa he sitten assyrialaisia, roomalaisia tai hämäläisiä) tarkoitus ei ollut tämän päivän byrokratian määrä. Oikeuskäytännössä on nykyään tapana kysyä: Toteutuuko lainsäätäjän henki tässä lain tulkinnassa?   

Siksi kysyn: Totetutuuko lain keksijöiden henki tämän päivän lakeja säädettäessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti