tiistai 30. joulukuuta 2014

Lue kirjoja ja hanki elämä


Totta mooses, olen tutkinut monia kymmeniä blogeja ja kustantamojen nettisivuja liittyen aiheeseen 'Kuinka tulla kirjailijaksi' (Hei, älkää nyt luulko, etten osaisi muodostua kirjailijaksi ilman ohjeitakin, mutta kunhan nyt ajanvietteekseni olen nettiä selaillut...) No mutta mieleenpainuvimmat ohjeet sivustoilla on olleet nämä: 

1. Lue, lue, lue. Lue toisten kirjoittama tekstejä, lue uutisia, lue kirjoja, lue blogeja, lue runoja. Ja niin minä olen lukenut. Olen lukenut tietokirjallisuutta rautakaudesta niin Hämeessä kuin maailmalla, hautalöydöistä, merenpinnan korkeudesta, viikinkilaivoista ja taistelutaidoista. Olem upottautunut viikinkisaagojen suohon eikä suomen kielioppikaan ole jäänyt kurkkaamatta. Mutta tiedon lisäksi olen lukenut romaaneja.
 
Laitoin itseni joulun ajaksi netti-arestiin, sillä totisesti uskon, että elämä on tietokoneen ulkopuolella. Kun netti ei syönyt aikaani lähdin Tom Clancyn matkassa Vietnamin sotaan. Tämä juontui edellisen viikkoisesta kirjahylly-operaatiostamme. Tulin sanoneeksi avokkeelleni, että jos hän valitsisi omista kirjoistaan mielestään parhaan, niin lukisin sen. Armoa tuntematta hän valitsi Clancyn Armoa tuntematta. Tarina on koukuttava, joskin olen vasta puolessa välissä, se sisältää myös viisaita syvällisyyksiä ja teksti on sujuvaa. Käännöskirjallisuudessa mietin aina sitä, onko sanavalinnat kääntäjän vai kirjoittajan omia, ja siksi omavalintaisesti luenkin yleensä suomalaisten kirjailijoiden tekstejä.

2. Elä elämääsi. Mene ulos, katsele maisemia, tarkkaile ihmisiä. Niinpä olen elänyt. Olen yrittänyt kynsin hampain roikkua tässä hetkessä pakenematta nykypäivän kummallisuuksia rautakautiseen mielikuvitusmaailmaani. Olen jopa 'politikoinut' eli tyrkyttänyt fb:ssä tietouttani ja mielipiteitäni niin EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta (kiitos ei) kuin Suomen jatkuvasti tiukentuvasta verotuksestakin. 

Välillä tosin tuntuu, että muut elävät elämää puolestani. Kuten poikani, joka teki minusta triplamummun. Kuinka turkasen pieniä nuo pienet ovatkaan tänne tullessaan! Ja suloisia. Ja tuoksuvia. Ja äänekkäitä. Ja vaativia.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti