Kirjat ja niiden omistajat

Sivosimme kirjahyllymme, ne kaikki. Lajittelimme, tai kurrasimme, kuten avokkini sanoo. Tottakai kahden lukijan törmätessä toisiinsa, törmäsivät myös kaksi kirjastoa yhteen. Hämmästyttää edelleen se, kuinka makumme kirjojen suhteen voikaan olla niin samanlainen. Mutta jossain suhteessa myös toisistaan täysin erilainen. Tottakai kahden historiafriikin törmätessä toisiinsa, osui osa kirjoista senkin vuoksi toistensa lomaan kuin rakastavavaisten yhteen liitetyt kädet.*

Mutta se, että itse olen aina lukenut sotaromaaneja, yhdisti minun Anttalani avokin Lehväslaihojen viereen. Ja koska avokkinikin pitää seikkailusta, asettui hänen Cuslerinsa minun Dumasien viereen. Klassikoiden rakastajia kun molemmat olemme solahtivat avokin Dostojewskit samaan hyllyyn Kiven kanssa. Folletin kirjoja meillä on ollut kummallakin, ja vain yksi sattui olemaan tuplana. Pari hyllyllistä tuli yhteisiä retkeily-, luonto- ja keittokirjojakin. 

Mikä kirjamaussamme on erona? Avokilla on pari-kolme hyllyllistä aseiden ja sodankäynnin historiasta kertovia kirjoja. Minulla hyllyllinen talouslakia, ja johtamistaitoja. Jostain syystä henkisen kasvun kirjani joutuivat hyllyssä toisten kirjojen taakse, tulikohan siihen eteen avokin Poliisi Kertoo -sarja... Avokkini piiloti toisten kirjojen taakse myös iki-ihanat Angelikani, mutta Christiestä en luopunut, vaikka ne vievätkin tilaa toista hyllyllistä.

Avokillani on kirjoja myös itse kirjan vuoksi (ei siis tarinan). Kuten virsikija vuodelta 1921, Hitlerin taisteluni ja nuortenkirjoja hänen omasta nuoruudestaan. Helppo arvata, mikä kirja meillä on nyt todella monena painoksena, mutta kohtalaisen vähän luettuna? Raamattu, kuvilla ja ilman, neljänä eri versiona.

Pyysin avokkia valitsemaan kirjan, jota hän pitää omistamistaan kirjoista parhaana. Pitkän harkinnan jälkeen hän valitsi Sun Tzun Sodankäynnin taito.

Itse valitsin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat.

Tällä hetkellä luen kirjastosta lainattua Juha-Pekka Koskisen Ristin ja Raudan tietä (ristiretkijuttu).    

* uskokaa tai älkää, tämä oli avokkini ilmaisu :)